Pinna poikki sieltä - Ja muita syysajelukuvia

Eilen kotiin ajellessani tuntui siltä kuin kumi olisi ollut vajaa, laakeri rikki tai pyörän runko olisi ollut poikki. Pysähdyin pientareelle tutkimaan aihetta mutta en siinä pyllistellessäni keksinyt syytä.

Himassa tutkin pyörän kunnolla ja huomasin, että yksi pinna on mennyt poikki. Ja nyt tätäkin peliä voidaan kutsua kyykkypyöräksi.

Tällä viikolla on sitten pakko moottoripyöräillä kunnes saan tämän korjattua.

Ketjutkin ovat kesän aikana venyneet. Taitaa tuo venymä johtua mahtavasta poljinvoimasta.

Eilen kävi niin, että ensimmäistä kertaa mokomat pomppasivat pois paikaltaan, vaikka ketjujen kiristys on jo tapissa. Ketjujen putoaminen tapahtui kohteliaasti kotipihalla. Yleensähän nämä laitteet hajoavat vain maksimietäisyydellä lähimmästä lämpimästä huoltotilasta, pimeässä ja umpisateessa. Selkeästi on laitteen feng shui kohdallaan.

Tuolle pitänee tehdä jotain, onnistuu samalla kun poikkinainen pinna korjataan.

Syyskuvia

Syksyn ajokeleissä tulee välillä hienoja hetkiä. Aurinko matalalla ja taustalla auringonkukkapelto. Ei voi valittaa.

Sadekelillä kaipaan pidempää takalokasuojaa. Nyt se on hiukan liian lyhyt ja rapaa potan takaraivon sekä ajotakin selän melko perusteellisesti.

Lokasuojan jatko on kehittynyt suunnitelmissa koko kesän ajan. Luulen, että teen talvella rapalipan nahasta niin, että se sopii saumattomasti pyörän muuhun tyyliin.

Takki on btw gore-tex -vuorinen joka löytyi kuin sattumalta työnantajan promotavaran alennusmyynnistä. Tex-housut taasen löysin Haltin tehtaanmyymälän poistomyynnistä. Hyvin ovat toimineet fillarointiajokamoina, kovallakin sateella.