Sähköfillarin kilometrit kuudessa vuodessa


Olen jatkanut kilometrien loggaamista (Sähköfillarin kilometrit kolmessa vuodessa (1.11.2014)). Kuudessa vuodessa kilometrejä on tullut noin 13000. Käyrästä näkee myös kesälomat, duunin vaihdot ja miten kotitoimistolta tehty työ on muuttanut liikkumista. Matkaan on mahtunut muutama rengasrikko, useampi läheltä-piti -tilanne, yksi akun vaihto ja monta mukavaa mutkaa.

Keraaminen ja hydrofobinen pinnoitus Spideriin

Hommasin Spideriin keraamisen ja hydrofobisen pinnoituksen. Pinnoite perustuu kasveista opittuun pintarakenteeseen; Vesi ja samalla myös lika helmeilee pinnalta pois. Tuo korvaa vahaamisen tarpeen ja pinnoitteen pitäisi kestää hyvällä käytöllä ja käsinpesulla jopa 4-6 vuotta. Takuukin on melko pitkä.

Pinnoitus tehtiin ammattiliikkeessä, sain tuttavan kautta erikoispalvelua. Auto ja vanteet sekä jopa konepellin ja irtokaton alta pinnat käsiteltiin. Myös irtolärpykät saivat pinnoitteen (Hiilarikaton asennus (16.12.2018)).

Pinnoitus tehdään kuivaan ja virheettömään maalipintaan vajaa neliömetri kerrallaan. Pinnoituksen jälkeen auton pitää kuivaa vielä lämpimässä tilassa toista vuorokautta. Pestä sen saa aikaisintaan viikon päästä joulun jälkeen, ja silloinkin vain juoksevalla vedellä. Pinnoite paranee ja kiilto syvenee vielä jonkin aikaa.

Alla on kuvat ennen ja jälkeen pinnoituksen. Noista ei paljoa erota eroja, sävykin vaihtelee riippuen valaistuksesta ja kameran asetuksista. Luonnossa ero on kuitenkin jo nyt selvä.

Ennen kiillotusta ja pinnoitusta.
Pesun, kiillotuksen ja pinnoituksen jälkeen. Pihakin näyttää puhtaammalta.

Installing Abarth 124 Spider GT hardtop on Fiat 124 Spider

Thread in English here: https://www.124spider.org/forum/361-2017-124-spider-how-diy-tutorials/31780-how-install-abarth-gt-hardtop-fiat-124-spider.html

Kiinteän hiilikuitukaton asentaminen Fiat 124 Spideriin

Hankin hiljakkoin Fiat 124 Spiderin (Uusi harrastepeli talliin (30.11.2018)). Auto tuli ympärivuotiseen käytöön vaikka kyseessä on avoauto jossa on rättikatto. Tuo rätti menee talvikäytössä rujoon kuntoon. Siispä tilasin autoon talvikäyttöä varten hiilikuituisen kovan katon. Tämä artikkeli kertoo katon asentamisesta.

Kyseesä on Abarth 124 Spider GT varaosa (Abarth on Fiatin tehomallien erillinen merkki). Ameriikasta olisi saanut puoleen hintaan kilpailevan tuotteen. Ameriikan kattotoimittaja ei vain vastannut emaileihin ja foorumeista lukemani perusteella heillä on sekä laatu että toimitusvaikeuksia. Valinta osui siis orggisosaan.

Katon asentaminen todella lyhyesti:
  1. Takaikkunan lämpärin liitin irti ja jatkojohto siihen kiinni
  2. Rättikatto auki ja kiinni taka-asentoon
  3. Takakontin kansi auki
  4. Lärpykät ja milleniun falconit irti
  5. Kiinteä katto paikalleen kaverin kanssa, ja kiinni salvalla tuulilasin etureunaan
  6. Katon takaruuvit kiinni lärpyköiden reikiin
  7. Takakontin kansi kiinni
  8. Raudat paikalleen ja kiinni B-palkin kohdalle
  9. Takalasin lämppärin kytkentä kohdassa #1 asennettuun jatkojohtoon
Ja poisto sitten järjestyksessä 9-1. Katon asentajan pidempi oppimäärä:

Kattoa odotellessa tutkin miten sen kiinnikkeiden paikalla olevat muovilärpyskät irroitetaan. Katon asentaminen myös alkaa näiden irroittamisella.

Lärpykät (kai niillä on jokin virallinen nimikin?) irtoavat varovaisesti vetämällä ajosuunnassa etuosan tarra irti ja sitten työntämällä lärpykkää noin 5 mm taaksepäin. Takakontin kannen pitää olla auki, muuten tuo ei mahdu liikkumaan taaksepäin.

Myös tuo allaoleva kiinnike eli kuvassa musta karkeasti Millenium Falconin muotoinen palikka irroitetaan katton kiinnikkeitä varten. Mietin tuon lärpykän kiinnikkeitä katsellessani, että aika heiveröisiä ovat.

Onneksi paketin mukana tuli velcroa jo voi laittaa tuon tarran tilalle. Tarrahan tuhoutuu tämän ekan irroituksen yhteydessä. Abarth-mallissa, johon katto on varsinaisesti tarkoitettu, nuo lärpykät lienevät jo valmiiksi velcrolla kiinni (tämä on vain arvaus).

Puolentoista viikon odottelun jälkeen katto saapui. Se oli pakattu ylikokoiseen 80x150x110 laatikkoon. Katto ei ollut laatikossa kiinni mitenkään mutta siinä oli jonkin verran pehmusteita.

Purin laatikon kauppiaan luona. Katto oli päällisin puolin ehjä ja mahtui vaivattomasti Kartano Volvon konttiin. Kotiin siis asentamaan kattoa.

Paketissa oli myös kiinnitystarvikkeet ja omistajan  ohjekirja (in English) katon asentamista varten. Katto kiinnitetään paikalleen kahden metallituen (kuvassa oikealla alhaalla) ja neljän pultin avulla.

Hämmästyin tilpehöörin määrää. Ohjekirjan perusteella ja paikoja uteliaasti tutkien tuosta kasasta jää aika moni osa käyttämättä. Olisikohan sama katto sittenkin myös Mazda MX-5 NG:n varaosa ja sama paketti myös siihen? Ainakaan noille läpivienneille (2kpl pussissa kuvan alaosassa) ei ole käyttöä, kahdelle prikalle eikä kaikille tarroillekaan.

Pitänee ladata Fiatin virallinen huoltomanuaali. Niissä on yleensä enemmän yksityiskohtia kuin omistajan ohjekirjassa.

Lärpysköjen irroittamisen jälkeen asentaminen jatkuu laittamalla vaahtomuoviset tuet paikalleen. Ne tulevat sisäpuolelle juuri oven taakse. Nuo pitävät katon vuorauksen paikallaan ja tukkivat tuossa kohtaa olevan sauman ilmavuodot.

Olen varma että jossain välissä kun poistan kattoa unohdan nuo paikalleen, ja sitten ekassa ajossa ne lentävät hiiteen. Tämän takia niistä pitää muistaa ottaa mitat niin, että voin valmistaa varakappaleita kun joskus kuitenkin hukkaan nämä...

Vaatomuovipalikoiden jälkeen katto vain sujautetaan paikalleen (takakontti auki) ja kiinnitetään tuulilasin yläosaan samalla salvalla kuin rättikattokin. Tässä vaiheessa tarvitsee avuksi toisen henkilön. Vaikka katto on kevyt se on isohkona objektina hankala siirrellä yksin.

Tämän jälkeen katon takakiinnikkeiden pitäisi osua melko hyvin poistettujen lärpyköiden paljastamiin reikiin. Kattoa pitää painaa alas niin, että reiät osuvat kohdalleen. Katon ja auton välissä on kumitiiviste joka hannaa vastaan.

Vedin kummankin puolen ruuvin sormikireyteen. Tämän jälkeen avasin ja suljin kerran katon salvan ja vasta sitten kiinnitin ruuvit täyteen kireyteensä. Tein tämän siksi, että sinne ei jäisi mitään jännityksiä puoleen tai toiseen.

Tuon kiinnitysruuvin alle tulee prikka jossa on väkäset päälle tulevaa muovituttia varten. Tämä mekaniikan insinöörityö ei vakuutanut, tuohon tuleva muovikansi vaikuttaa melko kulutustavaralta eivätkä palikat istu paikalleen mitenkään erityisen siististi.

Seuvaavaksi kiinnitetään ne toiset kaksi pulttia ja tukiraudat kummallekin puolelle. Rauta tulee sisäpuolelle juuri oven taakse pirullisen hankalaan paikkaan.

Raudat eivät ole identtisiä vaan toistensa peilikuvia. Niistä puuttuu merkintä kummalle puolelle rauta kuuluu. Raudan saa onneksi mallatua paikalleen helpohkosti ja kokeilin useampaan kertaan kummalle puolelle mikin rauta tulee. Kun olin varma sopivuudesta merkkasin raudan tussilla tulevaisuutta varten.

Kuvassa rauta alapuolelta, pultti tulee tuon reiän läpi lähes suoraan ylöspäin. Kuvassa alaosa  koukkuineen on kohti auton ulkopintaa ja yläosa ohjaamon puolelle. Tuon koukun sisään tulee rättikaton tiiviste ja rautaa kiristäessa saa olla tarkkana, että ei riko tuota tiivistettä.

Pultin sijoitaminen oikeaan kohtaan ja ruuvaaminen vaatii lentokonemekaanikon sormet. Vasen puoli meni paikalleen melko kivuttomasti (kuvassa pultti puolimatkassa) kun keksin ruuvata tuota oikealla kädellä selkäni takana samalla ottaen tukea vasemmalla kädellä oven kynnyksestä. Jep, vaikea asento.

Huomaa, että laitoin raudan haarukan verhoilun sisään piiloon.

Oikean puolen asennusasentona edellisen pyllistyksen peilikuva. Tässä tuli vastaan murhe. Pultti ei tuntunut ottavan reikään sitten millään. Lopulta kypsyin yrittämiseen ja irroitin koko katon nähdäkseni mikä siellä kanittaa. Apumies piti siis pyytää takaisin.

Selvisi, että tehtaan jäljiltä hiilikuiturungon ja sen alla olevan kierrevastikkeen (mutteri?) reiät eivät kohtaa. Kierteissä näytti olevan myös hartsia. Ilmankos pulttia ei saanut paikalleen sitten millään.

Tämä laatu oli iso pettymys katon hintaan nähden. Reklamoin asiasta valmistajalle, katsotaan mitä sieltä joskus vastataan.

Onneksi korjaus oli helppo tehdä avartamalla reikää. Vedin kierretapilla samalla rupeamalla myös hartsit pois kierteistä.

Näitä pultteja paikalleen taistellessa keksin myös asettaa takaikkunan alle peilin niin, että näin sen kautta missä pultin reikä on (kuva suoraan yläpuolelta takaikkunan läpi). Homma helpottui omituisista työasennoista huolimatta paljon.

Yksi asia jäi vielä tekemättä. Uuden katon takaikkunassa on lämmitin jonka voi kytkeä rättikaton lämmittimen tilalle. En sitkeästä etsimisestä huolimatta löytänyt tuota liitoskohtaa mistään.

Omistajan ohjekirja on tässä kohtaa epäselvä. On myös mahdollista, että juuri tässä kohtaa Abarth 124 Spider (jonka lisävaruste katto on) ja Fiat 124 Spider (joka siis on tää mun kiesi) eroavat toisistaan. Selvittelen asiaa lisää, ehkä se huoltomanuaali tuo asiaan selvyyden.

Lämppäristä huolimatta lopussa kiitos seisoo.  Katto istuu autoon todella hienosti. Ajaessa auto on myös rättikattoa hiljaisempi, muun liikenteen äänet kuuluvat paljon vaimeammin.


Edit 6.10.2019: Huomaa lisäjuttu katon asenteluun: https://luupilotti.blogspot.com/2019/10/lisaohjeet-spiderin-hiilikuitukaton.html

Uusi harrastepeli talliin


Sain tänään haettua autoni myymälästä. Nahoista tuli hyvät, onneksi valitsin tikkauksiin sen tummemman punaisen sävyn kirkkaan sijaan.

Navigaattorin softa oli sopivasti perillä samana päivänä.  Sen asentamiseen meni se mainitut viisi sekuntia (Spider tulee (21.11.2018)).

Hiilikuitukatto talviajoja varten on vielä matkalla, samoin talvirenkaat.

Ratkaisu autokuumeeseen - Spider tulee

Autopähkäilyihin tuli ratkaisu (Autokuumeen kourissa (10.11.2018)). Hankin punaisen Fiat 124 Spiderin, vuosimmalli on 2018 ja sillä on ajettu alle 10tkm. Alunperin oli tarkoitus hakea auto Saksasta duunireissun yhteydessä. Saksan valikoima on hyvä ja hinnat kohdillaan. Samaan aikaan Suomessa oli myynnissä vain yksi käytetty auto, siinä oli oikea väri mutta väärät varusteet, ripulinväriset nahkapenkit ja hinta liian kova.

Varustepuolessa pahimpana kaskessa oli juuri tuo nahkasisustus: En pitänyt autossa olevasta ruskeasta väristä. Tämän takia olin jo hylännyt koko kinnerin vaihtoehtojen listalta.
 
Yllättäen Suomikauppias lähti oikeasti kisaamaan hinnasta ja varusteista. Lopulta sain tarjouksen jonka perusteella ei kannata ostaa autoa Berliinin duunireissulla. Haen siis, itsekin hiukan yllättyneenä, auton Kehä 3:lta.

Tikkaukset vedetään mustalla langalla (vasemmalla), ja muutama yksityiskohta tummemman punaisella langalla. Kirkaan punainen ja harmaa lanka (oikealla) hyllytettiin.
Kauppias näet lupasi vaihdattaa autoon uudet mustat nahat verhoilijalla, ja samaan hintaan. Ei taida olla avoautojen markkinat kovinkaan kuumana näin loppusyksystä, kova tarve oli myydä peli.

Tässä on samalla se boonus, että Fiatin kapeahkoa istuinosaa voidaan samalla leventää paremmin omalle leveälle ahterille sopivaksi! Olin jo laskenut budjettiin istuinosan verhoilun korjausta ja nyt tämä tuli kuin lahjana.

Kävin tänään Järvenpääläisessä autoverhoomossa katsastamassa nahan ja tikkausten paikat ja värit. Samalla sovimme tuon levennyksen yksityiskohdista.

Muita varusteita

Tästä Spiderista puuttui myös navigaattori vaikka ohjaamon napistossa on sille jo namiskat valmiina. Kauppiaan hinta navigoinnille ja sen asentamiselle oli tolkuton ~500,- €. Tilasin SD-kortin jossa on tuo ihmesovellus Saksasta murto-osalla alkuperäisen hinnasta.

Navigoinnin asentaminen tarkoittaa tässä yhteydessä SD-kortin työntämistä auton SD-korttipaikkaan. Siihen menee ehkä 5 sekuntia, tumpeloiden 15 sekuntia. Nopeasti laskien tuossa tulee tuntipalkaksi noin satatuhatta euroa. Pääsee kerrankin kunnon tuntipalkoille.

Tarvitsen autoon myös talvirenkaat. Aion nimittäin ajaa sillä töihin myös talvella. Nakit tulivat tinkimisen jälkeen hankittaviksi erikseen. Tilasin renkaat netistä eilen, katsotaan ehtivätkö ne perille ennen kuun loppua ja talvirengaspakon voimaan astumista.

Harkitsen myös kovan katon hankkimista talvea varten. Tämä lähinnä rättikaton säästämiseksi talven kulutukselta ja värjäämiseltä. Uudet rättikatot maksavat vain joitakin satasia, ja tuo kova hiilikuitukatto on parista tonnista ylöspäin, riippuen mistä sen hankkii. Tästä seikkailusta lisää myöhemmin...

Autokuumeen kourissa

Pian perheessä on jo neljä ajokortin omaavaa kuskia. Nykyinen työpaikkakin on hankalien julkisten yhteyksien päässä. Niimpä vakuutin itseni lisäauton hankinnan loogisesta tarpeellisuudesta. Ja koska järkeviä autoja on talossa jo useampi tämä uusi saisi sitten olla jotain kivaa.

Aloitin loppukesästä auton etsinnän seuraavilla parametreilla:
  • Täyssähkö
  • Pieni
  • Kohtuuhintainen, budjetti on noin 25k€ tai sen alle
  • Hyvän näköinen, design oltava kohdallaan
  • Kyytiin mahduttava ainakin kaksi henkeä
  • Talvikäyttö on ainakin suhteellisen ok
  • Päivittäiseksi ajomatkaksi riittää 50km. Jos pitää päästä mökille meillä on siihen toinen auto. 

Ahkeran googlailun ja etsinnän perusteella oli pakko todeta, että tällaista hyvän näköistä pientä täyssähköautoa ei ole (vielä) markkinoilla. Joitakin startuppeja ja nyrkkipajoja sentään on mutta kaikissa tapauksissa hinnat karkaavat liian kauas.

Rumaosastolla on ahkeroitu

Sensijaan autonvalmistajien rumistusosastoilla, se sama osasto joka itse tituleeraa itsenään design-osastoksi, on ahkeroitu tämän kategorian autojen kanssa. Toinen toistaan kammottavampia rumiluksia löytyy.

Tai jos vaikka design olisi jotenkin nieltävissä, niin sitten niissä on merkittäviä puutteita. Kuten ei ovia tai kattoa laisinkaan. Harkitsin vakavasti jopa Renault Zoea ja siihen lämppärin ja kunnon ovien rakentelua talviajoja varten.

Hybridit hylkäsin tässä etsiskelyssä myös; En halua autoa jossa on yhdistetty polttomoottorin ja sähköauton huonot puolet.

Itse tekemällä, joko kokonaan tai jostain polttomoottoriauton rungosta konvertoimalla saisi speksit täyttävän pelin. Mutta mulla on noita talliprojekteja jo liikaakin joten tähän en ainakaan nyt lähde. Mulla ei ole aikaa tällaiselle ja jotain projekteja pitäisi tallista muutenkin myydä ensin pois.

Vielä viimeinen dinosaurusauto

Koska haluamaani sähköautoa ei ole olemassa vaihdoin ensimmäisen parametrin bensakoneeseen. Ajelen sitten sillä kunnes unelmien täyssähköauto tulee markkinoille. Uusi vaatimuslista on siis:
  • Bensakone missä on potkua tai ainakin ajofiilis on kohdallaan
  • Pieni
  • Kohtuuhintainen, budjetti on noin 25k€ tai sen alle
  • Hyvän näköinen, design oltava kohdallaan
  • Kyytiin mahduttava ainakin kaksi henkeä, neljä olisi kiva mutta ei pakko
  • Talvikäyttö on ainakin suhteellisen ok
  • Ylläpitokustannusten oltava inhimillisissä mittasuhteissa. Ei siis mitään autovanhusta mitä saa ajaa ruuvari kädessä tai visa vinkuen huoltamolta toiselle.
  • Bensan kulutus on mitä on. Jos pitää päästä mökille edullisesti meillä on siihen toinen auto.
Tällä perusteella olen nyt syksyllä koeajanut seuraavia talvi- ja perheautoja: BMW Z4 Coupe, neliveto Audi TT 3.6, Volkswagen Passat 3.6 (turbo V6) sekä Mercedes-Benz SL 350 (2kpl). Kaikki mainitut olivat karvan yli kymmenvuotiaita ja noin 100tkm ajettuja.

Tämän lisäksi koeajoin uudehkon Fiat 124 Spiderin joka tästä porukasta nousi selväksi voittajaksi. Sen ajofiilis on mainio, auto on kaunis ja hyvin suunniteltu (Mazda MX5 se on) ja Saksasta hankittuna käytetty mahtuu budjettiinkin. Ameriikasta voisi siihen saada talveksi kovan katon.

Katsotaan nyt mitä hankin, ja mistä...

Uudet nakit ja nousumurheita

Keltaisessa pyörässä oli vielä alkuperäiset ulkorenkaat. Ne ovat siis kuuden vuoden ikäiset ja noin 13000km ajetut! Hyvin ovat kestäneet.

Vertailin netistä valikoimaa pitkään. Halusin mahdollisimman leveät, hiekalle ja asfaltille sopivan 60x559 eli 2,25"x26"renkaan.  Lopulta uusiksi renkaiksi valikoitui Schwalbe Crazy BoB.

Renkaan nostamisen kanssa takavanteelle tuli murhe; Rengas ei noussut oikealta puolelta vanteelle millään (video). Koitin kumpaakin rengasta, väliin rasvaa, eri paineita aina 6 bariin asti, käännellä ja väännellä rengasta vanteella ja vaikka mitä. Ei sitten millään.

Lopulta luovutin ja otin yhteyttä maahantuojaan. Sieltä pyysivät tuomaan irtopyörän huoltoon, jos vaikka olisi valmistusvirhe. Lähin huolto on onneksi vain muutaman kilometrin päässä. Sain renkaan takaisin samana päivänä. Se oli noussut kuulemma vanteelle vaivatta jo 4 barin kohdalla. Wtf?

Jarrujen hillitön vinkuminen johtuu rasvan puutteesta

Keltaisen pyörän jarrut ovat nyt syksyllä alkanet kirkumaan ihan hillittömästä. Siinä on edessä ja takana Shimanon rullajarrut. Noiden rullajarrujen piti olla huoltovapaat ja ikuiset (joopajoo).

Selvittelin jo uusien keskiöiden hommaamista kun selvisi, että noita rullajarruja täytyy silloin tällöin rasvata. Olenhan ehtinyt vasta vuodesta 2012 tuolla ajamaan eli kovin tiheä tämä huoltoväli ei ole.

Jarruille on ihan oma valmistajan rasva. Koska tuota ei ollut hyllyssä tuuttasin jarruihin ensiavuksi laakerivaseliinia. Kitinä katosi.

Internetistä löytyi sitä oikeaa rullajarrurasvaa noin 10,- € / tuubi, panin sen tilaukseen. Laitetaan sitä perään lisää sitten kun tuubi saapuu, tai tällä kulutuksella viimeistään vuonna 2024.

Sunnuntai-ajelua sähköpeleillä

Kävimme ajelemassa lämpimässä syysillassa uudella ja wanhalla sähköfillarilla. Kaikki toimi mainiosti.

Punaisen pyörän lokasuojat ja muutama pikkuosa odottavat vielä maalausta ennen kiinni pulttaamista.

Johtotehtävissä

Tein fillarin kytkennät itse. Päävirtakytkimeksi tuli samanlainen veneliikkeen akkukytkin mitä mulla on edellisessäkin pyörässä. Kelpaa sama avain.

Akku tuli tässä pyörässä samalla kiinnityksellä minkä kehitin jo edellisen pyörän kanssa; Vakiomittainen naulauslevy ja päälle mutterilla kiristettävää patenttivannetta (Akun vaihto ja uudet kiinnikkeet (21.6.2015)).

Tässä pyörässä ajovalot saavat virtansa akulta joten niille tuli oma sulake ja kytkin. Sijoitin kaikki kolme; päävirtakytkimen,sulakkeen ja ajovalojen kytkimen tankin vasemman posken takaosaan akun taakse. Siellä kun on tyhjää tilaa.

Ajovalo löytyi kiinalaiselta verkkomarkkinapaikalta huimaan viiden euron hintaan. Tuo siis rahteineen, mitä reilun kaupan valoja! Koska ajovalot olivat niin halpoja ostin varuiksi muutaman erilaisen.

Lamppu on jo valmiiksi 24V joten kytkennän kanssa ei tullut mutkia matkaan. Johtokin riitti akun takaosaan ilman jatkotarpeita.

Olkoon toistaiseksi tuossa. Jos joskus vaihdan myös tähän pyörään joustokeulan (Keula todettu hyvin toimivaksi (1.8.2017)) niin lampulle pitää etsiä uusi paikka.

Takalamppu löytyi jo paljon aikaisemmin euroopan kiertueelta (Sähkömiehen maailmankiertue (26.11.2016)), tosin sen kytkeminen jää jonnekin tulevaisuuteen.

Uusi lampun kiinnitys vanhan heiluvan tilalle

Uutta keulaa tehdessä (Keula todettu hyvin toimivaksi (1.8.2017)) tein ajovalolle kiinnityksen alkuperäiseen kohtaan. Se tuli nakerrettua 4mm rosterilangasta. Tuosta kiinnikkeestä tuli vahvuuteen nähden liian pitkä; Ajossa ajovalo tärisi holtittomasti miten sattui. Siispä lampulle piti saada uusi kiinike.

Romulaatikosta löytyi kaupallisen tuotteen valmis kiinnike. Pienellä etsimisellä sille osui hyvä paikka risukeulan jousien yläkiinnikkeessä.

Jotta pääsin tuohon rautaan kiinni piti stonga ja itse rauta irroittaa pyörästä. Porasin keskelle rautaa 4,3mm reiän, vedin siihen M5 kierteet, pulttasin koko komeuden ohjaustankoineen takaisin kasaan ja lopuksi ruuvasin lampun paikalleen tuohon kierteytettyyn reikään.

Lamppu nousi edellisestä paikasta muutamia senttejä ylöspäin. Johdot onneksi riittivät sellaisenaan, niitä ei tarvinnut jatkaa. Nyt lamppu on tukevasti kiinni eikä heilu tai huoju mihinkään.

Ensiöveto kasassa

Uuden fillarin ensiöveto on vihdoin kasassa. Homma etenee hitaasti mutta epävarmasti koska teen tätä kaiken muun ohella. Ja osa osista puuttuu vielä. Mutta kyllä tässä silmä lepää...

Se toinen sähköpyörä

Vaikka eläminen sähköpyörävalmistajan toimarina ei onnistunut niin kyseisen härvelin tarina jatkuu.

Pääsin osallistumaan talkoisiin hankkimalla yhden ensimmäisistä sarjavalmisteisista rungoista. Hankin samalla myös muut fillarin osat. Meille tulee siis toinen pyörä.

Akku ja moottori ovat vielä matkalla jossain mutta muut osat mulla melkein jo on.

Halusin tämän pelin myös itselleni konkreettiseksi muistoksi mittavasta suunnittelutyöstä (Runkosuunnittelua ja keskustelua ulkomaiden kanssa (17.8.2016)) ja startup-yrittäjänä vietetystä ajasta.

Kesäauton käyntimurheita - Ajelua ruuvari kädessä

Mainio wanha opetusvideo kuplan kaasarin säätämisestä: https://www.youtube.com/watch?v=XOxxS1EMphU
Kuplan kaasarin kanssa on ollut murheita. Ajomatka päättyi syksyllä paukkeeseen (Ajokauden nolo loppu (11.9.2017)). Sen jälkeen kaasareita on säädetty pajassa ja tien vierellä.

Kaasari putsattiin, tiivisteet, suuttimet ja neula uusittiin. Ja säätöjä rukattiin. Hommasta ei tullut valmista tai ainakaan hyvin käyvää kuplaa.

Lopulta löysin netistä wanhan ohjevideon jossa kaasarin säätäminen selostetaan askel askeleelta. Sen avulla sain tyhjäkäynnin, lähdön, kiihdytyksen  ja ajonaikaiset säädöt lopulta itse kohdilleen. Tuo vaati vain ajelua ruuvari kädessä.

Katsastuksessa yllärihylky

Edellisten lisäksi kevään katsastuksessa tuli yllätyshylkäys; Toinen takajarru oli poissa pelistä. Jarruthan uusittiin vasta hiljakkoin. Pajalla vika osoittautui taka-akselin stefaksi jonka kautta vaihteistoöljyä oli päässyt jarrulle. Korjaus oli halpa ja nopea, jarrukenkäkin saatiin pelastetuksi.