ADHD palaa tänä talvena takaisin ahdinkantaan ja vapariajat on toivottavasti toistaiseksi ohi. Pidän yhä itsepäisesti kiinni tämän projektin perusajatuksesta, jossa tekniikka piilotetaan mahdollisimman hyvin ja pelistä tehdään ns. sleeper.
Koska teräsketjuvetoinen enskaratkaisu on jo todettu toimimattomaksi kääntyi katse hihnavetoon jonka tiedetään soveltuvan hyvin tämäntyyppisiin tarpeisiin. Tätä tarkoitusta varten tarvitsen siis kaksipuoleisen hihnan mutta sellaisia ei ole kuin teollisuushihnojen valikoimissa.
Hiukan taustatietoja hihnavedoista Harrikoihin. Alunperin näitä rupesi tekemään muutama tarvikevalmistaja. Hihnavedot suunniteltiin teollisuushihnoille koska pienillä tarvikevalmistajilla oli kyllä sorvi mutta ei hihnojen valmistuskapasiteettia.Myöhemmin kauppa kasvoi ja valmistajat huomasivat, että uusien tarvikehihnojen myynnistä meni sievoinen summa ohi suun. Tästä seurasi pieni mutta merkittävä muutos hihnapyörien mitoituksissa: Tavallisen teollisuushihnan hammasjako on tasan 8 mm, sensijaan esim BDL:n hihnoissa vakiojako on 8,07 mm. Nämä tietoni perustuu viisaammilta kuulemiin totuuksiin eikä tämä teoriani siis välttämättä pidä paikkaansa. Mielestäni legenda kuitenkin kuullostaa loogiselta ja todelta.
Tästä hammasjaosta seuraa ongelma; Nykyään myynnissä oleville hihnapyörille saa sovitettua teollisuushihnan ja silmämääräisesti se näyttää sopivan hyvin, mutta mystisesti teollisuushihnan kestävyys on valmistajan myymää omaa hihnaa merkittävästi huonompi. Syy tähän ei kuitenkaan todellisuudessa ole hihnojen laadussa tai kestävyydessä vaan nimenomaan tässä hammasjaon muutaman satasen erossa.
Samantien muitakin muutoksia
HD:n kytkimen akselin vuosimalleissa '90 ja '91 välissä on ero: vanhemmissa on kiila-akseli ja uudemmissa spooriakseli. Vaihteistojen osalta palikat ovat muuten identtisiä niin, että pelkästään akselin vaihto onnistuu heittämällä. Enskan muuttuessa kuivaksi toki myös esim. akseliivisteisiin tulee muutoksia.
Minultahan hajosi kiila-akselilla oleva kytkinkello jo kerran (katso Vaparimuutoksen yhteydessä löydetty kytkinvaurio). Kaiken lisäksi näitä vakiomittaisia spooriakseleita löytyy mukavasti uudenkarheina HD-liikkeiden hyllyistä leveäperämuutosten jäljiltä. Vanhat hajoamiset sekä joka tapauksessa hankittavat uudet enskavedon palikat mielessä päätin samalla päivittää tämän akselin paljon tukevampaan spooriakseliversioon.
Metallivelho Janne onnistui löytämään vuotta uudemman mallin spooriakseleihin sopivat BDL:n palikat, joihin kaksipuolinen teollisuushihna sopii. Ainakin speksien mukaan. Valmiit palikat ovat kuitenkin aina varmempia (tai ainakin nopeammin saatavana ja halvempia) kuin sorvailla erikseen hankittuja hihnapyöriä vanhoihin osiin kiinni.
ADHD on tällä hetkellä Mäntässä palikoiden sovitusta ja asentamista varten.Kevättä odotellessa...
Blogi auki - Wanhaa ja uutta
Aloitin tämän blogin keräämisen lokakuussa 2010. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki tätä ennen päivätyt tarinat ja jutut on lisätty blogiin jostain muualta tai tarinan jatkuvuuden takia lisätty loka-marraskuussa.Muutamaa juttua olen myös jälkiviisaana hiukan muokannut.
Tämä nootti siis siksi, että kukaan ei pääse viisastelemaan esimerkiksi blogspot.com -palvelun olemassaolosta vuonna 2001...
Tämä nootti siis siksi, että kukaan ei pääse viisastelemaan esimerkiksi blogspot.com -palvelun olemassaolosta vuonna 2001...
Edunvalvonta ottaa joskus päähän
Sekä katsastuspakon harmonisointi että L-luokan tyyppihyväksynnän muuttaminen nostaa erittäin tummia pilviä harrastuksemme taivaalle. Valmistajien ja hyväksyjä-valvojien konsortio puskee häpeilemättömän voimakkaasti mallia, jossa kaupasta saa valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja ja kuluttajan osaksi jää lähinnä valita oikea väri. Itse tekeminen ja korjaaminen on uhka rahavirroille ja se pitää torjua.
Kaupallisen hyväksyntä-valvonta toimijoiden intresseissä on saattaa kaikki korjaaminen luvanvaraiseksi ja valvotuksi toiminnaksi. Näiden märissä unissa vaikkapa pelkkä renkaanvaihto vanteelle vaatii joka vuosi uusittavan henkilökohtaisen rasvaus- ja tasapainotuslisenssin sekä tietenkin näyttökokeen. Ja tietty koko ilon maksaa kuluttaja.
Samaan aikaan kaikenlainen liikenneturvallisuusajattelu sekä ympäristön suojelemisen nojalla tehtävä sääntely tulee aiheuttamaan mitä monituisimpia haasteita harrastuksemme jatkumiselle. Ainakin näin alkuvaiheessa toimia tunnutaan ohjattavan sinne, missä medianäkyvyys ja poliittinen pohja muutoksille on hyvä. Eli saadaan mediaseksikkäästi mutta marginaalisesti kuluttajiin kohdistuvia vaikutuksia sen sijaan, että oikeasti puututtaisiin mittakaavassa isoimpiin ja aidon oikeasti merkittäviin asioihin.
Säännösten kiristäminen vailla yhteiskuntataloudellisia perusteita on päätöntä eikä aja kuluttajien etua. Aito ja oikea yhdenvertaisuus tuhotaan byrokratisoinnilla ja kehittämällä yhdenvertaisuutta yksinomaan taloudellisesti voimakkaille toimijoille sopivaan muotoon. Pahimmillaan näitä hankkeita ajetaan joko liikenneturvallisuus- tai ympäristöargumentein koristeltuna ilman, että asioilla olisi juurikaan vaikutusta kumpaankaan.
Harrastajien edunvalvonnan kannalta ongelmana ovat rajalliset tai täysin olemattomat resurssit. Samaan aikaan kun teollisuus voi panna näiden asioiden perään kymmeniä lobbareita ja insinöörejä, sekä EU:n tasolla että kansallisesti kussakin jäsenvaltiossa, harrastajilla on Brysselissä palkattuna kolme täysipäiväistä työntekijää, ja kansallisella tasolla ei yhtään.
Edunvalvonta tapahtuu arkisin, virka-ajalla ja usein myös melko epäinhimillisillä aikatauluilla. Asiantuntemuksen hankkiminen ’tarvittaessa’ on myöhäistä, argumentit pitää miettiä erilaisia uhkia varten valmiiksi niin että ongelman ilmaantuessa voidaan ampua jo lonkalta. Edunvalvonnan ongelmien ratkaisemiseksi ei tiedossamme ole muuta ratkaisua kuin palkata täysipäiväisiä edunvalvojia harrastajien etua valvomaan, myös kansalliselle tasolle.
Myös alan pienyrittäjien kannattaa viimeistään nyt herätä ja järjestäytyä. Jos direktiivi menee tällaisenaan läpi loppuu kaikenlainen suurvalmistajan raamien ulkopuolella tapahtuva moottoripyörien muunteluun ja kustomointiin pohjaava yritystoiminta joidenkin vuosien kuluttua kokonaan. Pykälien väliin ei yksinkertaisesti jää tilaa nykymuotoiselle yritystoiminnalle.
Toistaiseksi Suomessa ei harrastajille ole muuta kanavaa tai toimivaa organisaatiota tämän asian järjestämiseksi kuin SMOTO. Juuri sinä voit auttaa asiassa kuulumalla SMOTOon kuuluvaan järjestöön, tätä palstaa lukevana esimerkiksi MMAF:iin. Jos kuulut jo johonkin muuhun yhdistykseen voinet kysellä sieltä mitä yhdistyksesi on tehnyt harrastuksen tulevaisuuden turvaamiseksi, siis konkreettisesti?
Paljon olisi työtä tiedossa. Myös kirveelle.
Kaupallisen hyväksyntä-valvonta toimijoiden intresseissä on saattaa kaikki korjaaminen luvanvaraiseksi ja valvotuksi toiminnaksi. Näiden märissä unissa vaikkapa pelkkä renkaanvaihto vanteelle vaatii joka vuosi uusittavan henkilökohtaisen rasvaus- ja tasapainotuslisenssin sekä tietenkin näyttökokeen. Ja tietty koko ilon maksaa kuluttaja.
Samaan aikaan kaikenlainen liikenneturvallisuusajattelu sekä ympäristön suojelemisen nojalla tehtävä sääntely tulee aiheuttamaan mitä monituisimpia haasteita harrastuksemme jatkumiselle. Ainakin näin alkuvaiheessa toimia tunnutaan ohjattavan sinne, missä medianäkyvyys ja poliittinen pohja muutoksille on hyvä. Eli saadaan mediaseksikkäästi mutta marginaalisesti kuluttajiin kohdistuvia vaikutuksia sen sijaan, että oikeasti puututtaisiin mittakaavassa isoimpiin ja aidon oikeasti merkittäviin asioihin.
Säännösten kiristäminen vailla yhteiskuntataloudellisia perusteita on päätöntä eikä aja kuluttajien etua. Aito ja oikea yhdenvertaisuus tuhotaan byrokratisoinnilla ja kehittämällä yhdenvertaisuutta yksinomaan taloudellisesti voimakkaille toimijoille sopivaan muotoon. Pahimmillaan näitä hankkeita ajetaan joko liikenneturvallisuus- tai ympäristöargumentein koristeltuna ilman, että asioilla olisi juurikaan vaikutusta kumpaankaan.
Harrastajien edunvalvonnan kannalta ongelmana ovat rajalliset tai täysin olemattomat resurssit. Samaan aikaan kun teollisuus voi panna näiden asioiden perään kymmeniä lobbareita ja insinöörejä, sekä EU:n tasolla että kansallisesti kussakin jäsenvaltiossa, harrastajilla on Brysselissä palkattuna kolme täysipäiväistä työntekijää, ja kansallisella tasolla ei yhtään.
Edunvalvonta tapahtuu arkisin, virka-ajalla ja usein myös melko epäinhimillisillä aikatauluilla. Asiantuntemuksen hankkiminen ’tarvittaessa’ on myöhäistä, argumentit pitää miettiä erilaisia uhkia varten valmiiksi niin että ongelman ilmaantuessa voidaan ampua jo lonkalta. Edunvalvonnan ongelmien ratkaisemiseksi ei tiedossamme ole muuta ratkaisua kuin palkata täysipäiväisiä edunvalvojia harrastajien etua valvomaan, myös kansalliselle tasolle.
Myös alan pienyrittäjien kannattaa viimeistään nyt herätä ja järjestäytyä. Jos direktiivi menee tällaisenaan läpi loppuu kaikenlainen suurvalmistajan raamien ulkopuolella tapahtuva moottoripyörien muunteluun ja kustomointiin pohjaava yritystoiminta joidenkin vuosien kuluttua kokonaan. Pykälien väliin ei yksinkertaisesti jää tilaa nykymuotoiselle yritystoiminnalle.
Toistaiseksi Suomessa ei harrastajille ole muuta kanavaa tai toimivaa organisaatiota tämän asian järjestämiseksi kuin SMOTO. Juuri sinä voit auttaa asiassa kuulumalla SMOTOon kuuluvaan järjestöön, tätä palstaa lukevana esimerkiksi MMAF:iin. Jos kuulut jo johonkin muuhun yhdistykseen voinet kysellä sieltä mitä yhdistyksesi on tehnyt harrastuksen tulevaisuuden turvaamiseksi, siis konkreettisesti?
Paljon olisi työtä tiedossa. Myös kirveelle.
Bensaletkujen hipostelua
ADHD:n bensapumppu ja -suodatin on sijoitettu vasemman posken alle, kuten ehkä joistakin wanhemmista posteista selvinnee. Tähän asti letkut ovat kiemurrelleet tankin alta penkin alle ja tämä on hankaloittanut bensatankin poistoa.
Bensatankkia on muutenkin pitänyt yhtenään irroitella joten suunnitelmissa on jo jonkin aikaa ollut letkujen pikaliittimet, noiden tankinalusletkujen siirron lisäksi.
Sopivan tyylikkäät metalliset, kromatut ja bensaa kestävät liittimet löytyivät Suomen Pikaliitin Oy:stä. Stormilta saa toki kolme kertaa halvempia muovisia. Halusin kuitenkin tällaiset liittimet, yhden sulkevan naaraan putkikierteillä kiinteästi kiinni tankkiin, ja kaksi sulkevaa urosta letkuun. Sulkeva tarkoittaa tässä siis sitä, että irroitettaessa liitin sulkee letkun eikä bensa kulje.
Saan ratkaisulla kaksi etua; Tallissa on letku jonka avulla tankki on nyt todella helppo tyhjentää ilman bensaroiskeita ja toiseksi liitinpari toimii pyörässä huomaamattomana bensahanana.
Tein uudet vedot osittain kromatulla 10mm kupariputkella. Näin paksu letku sopii tähän koska varsinkin bensan imupuolella tankin ja pumpun välissä virtauksen pitää olla tehokasta. Vaikka tässä vedot ovatkin hiukan rytösen oloisia on lopputulos satula ja penkki paikallaan todella siisti.
Kuparinen vesijohto kestää tärinää todella huonosti. Ongelma ratkaistaan yleensä tekemällä letkuun silmukoita jolloin kiinnityskohtiin ei kohdistu niin paljon rasitusta. Tässä kohtaa kiemuroille ei ollut tilaa joten luotan siihen, että kupariputki on 'kumiripustettu' letkun varaan kummassakin päässä.
Taas jäädään tien päälle...
Tässä letkujen liittämisessä kupariin sattui joku ongelma koska seuraavana päivänä, noin 10km ajon jälkeen haistoin Länsiväylän lopussa voimakasta bensan hajua. Bensa näytti ruiskuavan paineella suoraan takapytyn pakoputken päälle joten tulipalo oli todella lähellä. Käytännössä jäin siis jälleen tien päälle ADHD:n kanssa.
Duunikiireiden takia kuljin muutamia päiviä bussilla ennen kuin pääsin työpaikan autohallissa tutkimaan ongelmaa. Viaksi osoittautui todella pieni reikä paineletkussa eikä syynä voi olla taaskaan juuri mikään muu kuin oma räpellykseni. Korjaamiseen ei mennyt kuin 15cm letkua ja muutama minuutti. Tosin autohallissa käryää bensalle varmaan vieläkin.
Bensatankkia on muutenkin pitänyt yhtenään irroitella joten suunnitelmissa on jo jonkin aikaa ollut letkujen pikaliittimet, noiden tankinalusletkujen siirron lisäksi.
Sopivan tyylikkäät metalliset, kromatut ja bensaa kestävät liittimet löytyivät Suomen Pikaliitin Oy:stä. Stormilta saa toki kolme kertaa halvempia muovisia. Halusin kuitenkin tällaiset liittimet, yhden sulkevan naaraan putkikierteillä kiinteästi kiinni tankkiin, ja kaksi sulkevaa urosta letkuun. Sulkeva tarkoittaa tässä siis sitä, että irroitettaessa liitin sulkee letkun eikä bensa kulje.
Saan ratkaisulla kaksi etua; Tallissa on letku jonka avulla tankki on nyt todella helppo tyhjentää ilman bensaroiskeita ja toiseksi liitinpari toimii pyörässä huomaamattomana bensahanana.
Tein uudet vedot osittain kromatulla 10mm kupariputkella. Näin paksu letku sopii tähän koska varsinkin bensan imupuolella tankin ja pumpun välissä virtauksen pitää olla tehokasta. Vaikka tässä vedot ovatkin hiukan rytösen oloisia on lopputulos satula ja penkki paikallaan todella siisti.
Kuparinen vesijohto kestää tärinää todella huonosti. Ongelma ratkaistaan yleensä tekemällä letkuun silmukoita jolloin kiinnityskohtiin ei kohdistu niin paljon rasitusta. Tässä kohtaa kiemuroille ei ollut tilaa joten luotan siihen, että kupariputki on 'kumiripustettu' letkun varaan kummassakin päässä.
Taas jäädään tien päälle...
Tässä letkujen liittämisessä kupariin sattui joku ongelma koska seuraavana päivänä, noin 10km ajon jälkeen haistoin Länsiväylän lopussa voimakasta bensan hajua. Bensa näytti ruiskuavan paineella suoraan takapytyn pakoputken päälle joten tulipalo oli todella lähellä. Käytännössä jäin siis jälleen tien päälle ADHD:n kanssa.
Duunikiireiden takia kuljin muutamia päiviä bussilla ennen kuin pääsin työpaikan autohallissa tutkimaan ongelmaa. Viaksi osoittautui todella pieni reikä paineletkussa eikä syynä voi olla taaskaan juuri mikään muu kuin oma räpellykseni. Korjaamiseen ei mennyt kuin 15cm letkua ja muutama minuutti. Tosin autohallissa käryää bensalle varmaan vieläkin.
Ajoin sitten renkaan loppuun
Muistan ripittäneeni useampaakin motoristia kuluneen takarenkaan johdosta. Oikein tuohtuneena vielä.Tulipahan sitten koettua tämäkin. Rengas piti vielä ilmaa mutta valo paistoi läpi. Sillä olisi selvästi voinut vielä ajaa muutamia kilometrejä, ilman jarrutuksia. Ja HotBiken pojat mutisivat rengasta vaihtaessaan jotain epäselvää Suomen Ennätyksestä?
Tarkistin renkaan kunnon viimeksi reilu kuukausi sitten samalla, kun pesin valkosivuja. Ihme homma että se noin äkkiä...?
Sitkeä tulppaongelma ratkesi
Sitkeästi jo toista vuotta vaivannut tulppaongelma ratkesi vaihtamalla vakiopuolan tilalle Dynatekin tehopuola. Sinänsä harmillista, että tajusin tehdä tämän vasta nyt, varsinkin kun Karza ehdotti oikeaa ratkaisua MMAFn taululla jo yli vuosi sitten.
Tien päällä
Kauniin ja lämpimän kesäillan ajelutuokion fiiliksen kuvaamiseen ei sanat tai kuvat oikein taivu. Mutta voi sitä yrittää. Siis aivan mahtavaa!
Pätkivän HD-sähkön ongelma ja muita pientareseikkailuja
Kauniina ja kuumana kesäpäivänä on mahtava ajella. Vielä mahtavampaa tämä on, kun vaimon nätti serkkutyttö haluaa ajelulle. Meidän mökki on Pulkkilanharjulla ja päätin suunnata lähellä olevalle yhdelle Suomen hienoimmista ajeluteistä: Marjoniementielle joka on Heinolan ja Kalkkisten välissä. Tiellä on 80 kmh rajoitus mutta tuota vauhtia on sillä oikeasti mahdotonta ajaa, todellinen harvinaisuus siis nykyisessä turvaliikennekulttuurissa.
Tien länsipäässä eli Kalkkisten suunnassa on melko paljon routavaurioita. ADHD pätki hiukan muutamien röykytysten kohdalla ja yhden isomman täräyksen kohdalla meno hyytyi kokonaan. Koska meno kuitenkin jatkui heti pääkytkintä kääntämällä oletin, että matkustaja oli vahingossa potkaissut kantapäällänsä pääkytkimen pois päältä (jep, kytkimen sijoitusta voisi joskus miettiä).
Kun pääsimme routamöykkyjen alueelta varsinaiselle Marjoniementielle meno oli tavallisen taivaallista. Kunnes yhdessä pitkässä oikeassa kaarteessa ADHD vain yhtäkkiä sammui kokonaan. Onneksi vauhtia oli sen verran, että sain valutettua pyörän pienenpienen suoran pientareelle, tällä mutkatiellä kun en haluaisi seistä keskellä mutkaa tai heti sen takana.
Startti pyörii, kipinä tulee, mutta bensa ei haise. Täysin kuiva kone. MegaSquirtin signaaliledit ovat täysin pimeinä. Mikään ei tunnu auttavan. Hiki valuu ja hyttyset syövät. Soittelenpari puhelua tutuille diagnosoinnin avuksi mutta mikään ei tunnu auttavan.
Onneksi liityin vuosi sitten Autoliiton Turva -palveluun. Siihenhän tuli taannoin sellaisia muutoksia, että nykyään palvelu kattaa myös wanhat ja rakennetut ajoneuvot. Jos oma ajoneuvo poikii tien päälle palvelu kattaa mm. Hinauksen korjaamolle tai toivomaasi paikkaan. Tämähän on kuin räätälöity rakentelijoiden tarpeisiin. Ja se tarve osui kohdalleni nyt.
Serkkutytön poikaystävä poimi mukaan omansa, ja toi minulle vaihtarina jäätelöä ja vettä. Hinurilla meni pari tuntia tulla paikalle. Mökille palattuani ja sukulaisten ilkkumista kuunneltuani pääsin purkamaan pyörää. Vika löytyi nopeasti kun avasin MegaSquirttiboksin. Koko hässäkkä haisi sähkölle ja palanut piiri oli kokonaan halki.
Ongelmaksi muodostui selvittää mikä oli johtanut piirin palamiseen? Purin vimmaisesti sähköjohtoja, mittailin vastuksia ja virtoja. Vasta akun miinusnapaa sormeillessani ongelman aiheuttaja selvisi. Akun miinusnapa oli auennut. Miten helppoon voikaan mennä?
Uusi torakka MegaSquirtin piirilevylle piti hakea Helsingistä asti. Ostin samantien useampia varaosia ja jalan jonka voisi kolvata piirilevylle irtopiirin sijaan. Takaisintulomatkalla Repe ystävällisesti kolvasi vanhan haljenneen piirin irti ja jalan sen tilalle. Tämän jälkeen testasimme vielä MegaSquirttiboksia simulaattorilla muiden mahdollisten vikojen löytämiseksi. Onneksi mitään muuta ei näyttänyt hajonneen.
Palasin mökille, laitoin Squirt-boksintakaisin kiinni ja ADHD starttasi taas laakista.
Vahingosta viisastuvat vain viisaat
Tälle episodille on myös jälkinäytös. Lähdimme perheen kanssa mökiltä kohti Tamperetta niin, että vaimo ja toinen lapsista ajoi perässämme Volvolla. Vääksy-Lammi pikkutiellä ADHD yskäisi muutamassa mutkassa taas pahaenteisesti. Ja muutaman sadan metrin päästä meno tyssäsi kokonaan, tällä kertaa niin että pakoputkista tuli valkoista paksua savua voimakkaan bensan hajun säestyksellä.
Ei muuta kuin taas purkamaan pyörää ja ihmettelämään tämänkertaisen ongelman syytä. Nyt ainakin pensaa tuntui tulevan kun sitä valuu peräti noroina pakoputkista. Pyöräyttäessäni konetta tulppa irti bensaa lensi tulpan reiästä monen metrin päähän. Olisi kai pitänyt tajuta tämä(kin) vaara kun sitä kerran valui jo putkista. Lisätyhmäily tässä vaiheessa ei taida edes näkyä saldossa sillä...
Diagnoosina on että tällä kertaa suuttimet ovat juuttuneet täysin auki. Ja villi arvaus, että niitä ohjaava piiri, se sama joka viimeksikin paloi, on jälleen palanut. Ja nopea katsaus akun miinusnapaan... Huoh. TAAS???
Ilmeisesti akku on päässyt heilumaan kiinnityksissään sen verran, että maakaapeli joka ei heilu samassa tahdissa pääsee löystymään. Siirsin kaapelin tällä kertaa akun kuminauhan alle ja kiinnitin ruuvin hampaatirvessä-momenttiin. Onneksi tuli myös ostettua noita ohjauspiirejä useampia joten pääsin nopeasti taas tien päälle.
Meno jatkui nykivänä. Nyt hanuriin ui pelko, että ohjainboksista on tällä kertaa hajonnut myös jotain muuta. Muutaman kilometrin ajon jälkeen meno hyytyy kokonaan aivan Lammin keskustassa. Nyt ei haise bensa. Startti pyörittää mutta kone ei pamahda. Huokaan syvään ja hartaasti. Vaimo uhkaa jatkaa matkaa Volvolla lasten kanssa ja harkitsen jo ADHD:n työntämistä läheiseen pihaan josta voisin sen kärryllä joskus kosmisen vitutuksen laskuduttua poimia...
Kannattaa kuitenkin tarkistaa vielä bensan määrä tankista. Ei kuulu loiskintaa eikä näy mitään. Bensa onkin loppu vaikka sitä piti olla ainakin kolmannestankki jäljellä! Ilmeisesti aikaisempi suuttimien jumittaminen auki horotti bensaa ilmoille paljon enemmän kuin kuvittelin!
Onneksi pyörä hyytyi huoltoaseman välittömään läheisyyteen joten tämä ongelma on nopeasti ratkaistu. Loppureissu kavereiden mökille sujuu kommelluksitta.
Tien länsipäässä eli Kalkkisten suunnassa on melko paljon routavaurioita. ADHD pätki hiukan muutamien röykytysten kohdalla ja yhden isomman täräyksen kohdalla meno hyytyi kokonaan. Koska meno kuitenkin jatkui heti pääkytkintä kääntämällä oletin, että matkustaja oli vahingossa potkaissut kantapäällänsä pääkytkimen pois päältä (jep, kytkimen sijoitusta voisi joskus miettiä).
Kun pääsimme routamöykkyjen alueelta varsinaiselle Marjoniementielle meno oli tavallisen taivaallista. Kunnes yhdessä pitkässä oikeassa kaarteessa ADHD vain yhtäkkiä sammui kokonaan. Onneksi vauhtia oli sen verran, että sain valutettua pyörän pienenpienen suoran pientareelle, tällä mutkatiellä kun en haluaisi seistä keskellä mutkaa tai heti sen takana.
Startti pyörii, kipinä tulee, mutta bensa ei haise. Täysin kuiva kone. MegaSquirtin signaaliledit ovat täysin pimeinä. Mikään ei tunnu auttavan. Hiki valuu ja hyttyset syövät. Soittelenpari puhelua tutuille diagnosoinnin avuksi mutta mikään ei tunnu auttavan.
Onneksi liityin vuosi sitten Autoliiton Turva -palveluun. Siihenhän tuli taannoin sellaisia muutoksia, että nykyään palvelu kattaa myös wanhat ja rakennetut ajoneuvot. Jos oma ajoneuvo poikii tien päälle palvelu kattaa mm. Hinauksen korjaamolle tai toivomaasi paikkaan. Tämähän on kuin räätälöity rakentelijoiden tarpeisiin. Ja se tarve osui kohdalleni nyt.Serkkutytön poikaystävä poimi mukaan omansa, ja toi minulle vaihtarina jäätelöä ja vettä. Hinurilla meni pari tuntia tulla paikalle. Mökille palattuani ja sukulaisten ilkkumista kuunneltuani pääsin purkamaan pyörää. Vika löytyi nopeasti kun avasin MegaSquirttiboksin. Koko hässäkkä haisi sähkölle ja palanut piiri oli kokonaan halki.
Ongelmaksi muodostui selvittää mikä oli johtanut piirin palamiseen? Purin vimmaisesti sähköjohtoja, mittailin vastuksia ja virtoja. Vasta akun miinusnapaa sormeillessani ongelman aiheuttaja selvisi. Akun miinusnapa oli auennut. Miten helppoon voikaan mennä?
Uusi torakka MegaSquirtin piirilevylle piti hakea Helsingistä asti. Ostin samantien useampia varaosia ja jalan jonka voisi kolvata piirilevylle irtopiirin sijaan. Takaisintulomatkalla Repe ystävällisesti kolvasi vanhan haljenneen piirin irti ja jalan sen tilalle. Tämän jälkeen testasimme vielä MegaSquirttiboksia simulaattorilla muiden mahdollisten vikojen löytämiseksi. Onneksi mitään muuta ei näyttänyt hajonneen.Palasin mökille, laitoin Squirt-boksintakaisin kiinni ja ADHD starttasi taas laakista.
Vahingosta viisastuvat vain viisaat
Tälle episodille on myös jälkinäytös. Lähdimme perheen kanssa mökiltä kohti Tamperetta niin, että vaimo ja toinen lapsista ajoi perässämme Volvolla. Vääksy-Lammi pikkutiellä ADHD yskäisi muutamassa mutkassa taas pahaenteisesti. Ja muutaman sadan metrin päästä meno tyssäsi kokonaan, tällä kertaa niin että pakoputkista tuli valkoista paksua savua voimakkaan bensan hajun säestyksellä.
Ei muuta kuin taas purkamaan pyörää ja ihmettelämään tämänkertaisen ongelman syytä. Nyt ainakin pensaa tuntui tulevan kun sitä valuu peräti noroina pakoputkista. Pyöräyttäessäni konetta tulppa irti bensaa lensi tulpan reiästä monen metrin päähän. Olisi kai pitänyt tajuta tämä(kin) vaara kun sitä kerran valui jo putkista. Lisätyhmäily tässä vaiheessa ei taida edes näkyä saldossa sillä...
Diagnoosina on että tällä kertaa suuttimet ovat juuttuneet täysin auki. Ja villi arvaus, että niitä ohjaava piiri, se sama joka viimeksikin paloi, on jälleen palanut. Ja nopea katsaus akun miinusnapaan... Huoh. TAAS???
Ilmeisesti akku on päässyt heilumaan kiinnityksissään sen verran, että maakaapeli joka ei heilu samassa tahdissa pääsee löystymään. Siirsin kaapelin tällä kertaa akun kuminauhan alle ja kiinnitin ruuvin hampaatirvessä-momenttiin. Onneksi tuli myös ostettua noita ohjauspiirejä useampia joten pääsin nopeasti taas tien päälle.
Meno jatkui nykivänä. Nyt hanuriin ui pelko, että ohjainboksista on tällä kertaa hajonnut myös jotain muuta. Muutaman kilometrin ajon jälkeen meno hyytyy kokonaan aivan Lammin keskustassa. Nyt ei haise bensa. Startti pyörittää mutta kone ei pamahda. Huokaan syvään ja hartaasti. Vaimo uhkaa jatkaa matkaa Volvolla lasten kanssa ja harkitsen jo ADHD:n työntämistä läheiseen pihaan josta voisin sen kärryllä joskus kosmisen vitutuksen laskuduttua poimia...
Kannattaa kuitenkin tarkistaa vielä bensan määrä tankista. Ei kuulu loiskintaa eikä näy mitään. Bensa onkin loppu vaikka sitä piti olla ainakin kolmannestankki jäljellä! Ilmeisesti aikaisempi suuttimien jumittaminen auki horotti bensaa ilmoille paljon enemmän kuin kuvittelin!
Onneksi pyörä hyytyi huoltoaseman välittömään läheisyyteen joten tämä ongelma on nopeasti ratkaistu. Loppureissu kavereiden mökille sujuu kommelluksitta.
Anturin pimeä päivä
ADHD:n laukka lakkasi yllättäen kotipihalleni. Ihmettelin ongelmaa päivän verran kunnes paikallistin vian Repen tekemään kierroslukuanturiin. Ei muuta kuin johdot vanhoihin asetuksiin ja Nurmijärvelle Repen tallille asioita pohtimaan.
Mikä ei oskilloskoopilla ratkea ei ole ratkaistavissa
Asiaa pähkäillessämme sain nopean oppitunnin oskilloskoopin käytöstä. Anturi oli todellakin pimahtanut. Vaikka Repellä onkin varastoissaan kaikkia komponentteja mitä ikinä on valmistettu niin juuri tämä hajonnut anturin komponentti puuttui.
Seuraavana päivänä ADHD laukkasi taas.
Mikä ei oskilloskoopilla ratkea ei ole ratkaistavissa
Asiaa pähkäillessämme sain nopean oppitunnin oskilloskoopin käytöstä. Anturi oli todellakin pimahtanut. Vaikka Repellä onkin varastoissaan kaikkia komponentteja mitä ikinä on valmistettu niin juuri tämä hajonnut anturin komponentti puuttui.
Seuraavana päivänä ADHD laukkasi taas.
Sain ultraäänipesurin
Voi tätä motoristin onnea! Hammaslääkärini ja ystäväni luopui wanhasta ultraäänipesurista joka ei enään kelpaa pesemään instrumentteja joilla ronkitaan potilaita. Sensijaan motoristille tällä on paljonkin erilaista käyttöä. Kun olen pessyt 20 paria sytytystulppia niin seuraavana pesuun tulee Maijan Viragon kaasarin osat...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)