Kuva (c) Matti 2009
Kesän kilometrit voisi mitata tulpista
Viheliäisestä tulppaongelmasta on myös jotain hyötyä. Tai olisi jos olisin säästänyt kaikki pimenneet tulpat. Kun tulppapari kestää n 250km... Tässä kuitenkin kesän 2009 saldo:
Kuva (c) Matti 2009
Kuva (c) Matti 2009
Säätöä on the road
Tämä MegSquirtin säätäminen lennossa, tien päällä on suositeltavaa. Oikeiden ruiskukarttojen tekemiseksi tarvitsee seurata vähintään kolmea parametria. Mun päässäni nämä arvot eivät mitenkään pysy pysähtymiseen, pc:n esiin kaivamiseen ja säätöön asti. Kun kartta on auki nenän edessä ja kuulee tai tuntee rykäisyjä niin on vain niin helppoa katsoa suoraan kartalta se ongelmakohta, ja parhaimmillaan tehdä säätö lennossa.
Ajelulla saaristossa
ADHD:n luotettavuus, tulppien syömistä lukuunottamatta, on jo sitä tasoa että uskalsin lähteä sillä kaverini mökille kohti Turun saaristoa. Tällaisella pidemmällä reissulla saa samalla säätöjä melko hyvin kohdilleen.Kulutus on pudonnut jo alle 5l / 100km. Tasakaasulla esiintyy satunnaisesti nykimistä ja moottorijarrutuksen kanssa on vielä tekemistä. Kierroslukutieto vaeltaa muutaman hertzin taajuudella pari sataa kierrosta koko ajan, mutta tuo ei tunnu vaikuttavan itse ajamiseen juuri muuten. Olisiko sillä kuitenkin jotain tekemistä tuppien palamisen kanssa?
Tällä noin 500km reissulla tuli käytettyä sitten kolme paria tulppia. Arille kiitokset ajeluseurasta. Ja vaimoille siitä, että toivat lapset ja kamat huoltoautolla perille asti ;-)
Tulppaongelman etsintää, MS CPU:n vaihto
Tulppien palamisongelma vaivaa yhä, imukaulan muutoksista oli vähän apua. Tällä kertaa arvelen tulppaongelman syyksi MegaSquirtin muutaman hetrzin taajuudella ja muutaman sadan rpm:n verran vaeltavaa kierroslukutietoa, joka sitten sotkee ruiskutuskarttaa ja tappaa tulpat ennen aikojaan.
Kommentit FinnSquirtin keskustelutaululla viittaavat siihen, että käyttämäni MegaSquirtin vakioprosessori ei edes osaisi laskea 45-asteisen ja kaksimukisen V-koneen kierroslukua oikein. Ratkaisuksi päätin siis kokeilla MS:iin Extrakoodin CPU:ta, jonka pitäisi paitsi osata laskea tämä rpm oikein niin myös tarjota enemmän säätömahdollisuuksia.
Ongelma tässä vaihdossa on, että bensakartta pitää säätää uusiksi, toki vanhasta kopioiden. Ja koska en käytä Extrakoodin mahdollisuutta sytkän säätöön se osuus pitää disabloida.
...seuraavana päivänä
Testaaminen on melko nopeaa. CPU:n vaihto ei auttanut tähän kierrosluvun vaeltamiseen.
Muita mahdollisia ongelmakohtia tulppien palamisen taustalla
Runditieto voi olla likaista koska se otetaan suoraan puolan miinusnavasta. MegaVelho Repe puhui voivansa tehdä ensi talvena uuden optisen digilukijan kampuran päähän, sytkäanturin viereen. Tässä lukijassa olisi sekin etu, että ruiskutus tehtäisiin suoraan koneen asennon mukaan, eikä kierrosluvun mukaan vaihtuvan sytytyksen mukaan kuten nyt.
Toinen mahdollinen ongelmakohta on itse puola, tulppien johdot tai ehkä jopa joku muu osa sähköjärjestelmästä... Tämä tulppaongelma tulisi ratkaista ennen ahtimen asentamista takaisin. Käymieni keskustelujen pohjalta arvailen, että puola pitänee kuitenkin vaihtaa koska 'suuremmassa paineessa tarvitaan kovempi kipinä'. Se mihin fyysiseen ilmiöön tämä perustuu on minulle toistaiseksi vielä mysteeri.
Etsintä jatkuu.
Kommentit FinnSquirtin keskustelutaululla viittaavat siihen, että käyttämäni MegaSquirtin vakioprosessori ei edes osaisi laskea 45-asteisen ja kaksimukisen V-koneen kierroslukua oikein. Ratkaisuksi päätin siis kokeilla MS:iin Extrakoodin CPU:ta, jonka pitäisi paitsi osata laskea tämä rpm oikein niin myös tarjota enemmän säätömahdollisuuksia.Ongelma tässä vaihdossa on, että bensakartta pitää säätää uusiksi, toki vanhasta kopioiden. Ja koska en käytä Extrakoodin mahdollisuutta sytkän säätöön se osuus pitää disabloida.
...seuraavana päivänä
Testaaminen on melko nopeaa. CPU:n vaihto ei auttanut tähän kierrosluvun vaeltamiseen.
Muita mahdollisia ongelmakohtia tulppien palamisen taustalla
Runditieto voi olla likaista koska se otetaan suoraan puolan miinusnavasta. MegaVelho Repe puhui voivansa tehdä ensi talvena uuden optisen digilukijan kampuran päähän, sytkäanturin viereen. Tässä lukijassa olisi sekin etu, että ruiskutus tehtäisiin suoraan koneen asennon mukaan, eikä kierrosluvun mukaan vaihtuvan sytytyksen mukaan kuten nyt.
Toinen mahdollinen ongelmakohta on itse puola, tulppien johdot tai ehkä jopa joku muu osa sähköjärjestelmästä... Tämä tulppaongelma tulisi ratkaista ennen ahtimen asentamista takaisin. Käymieni keskustelujen pohjalta arvailen, että puola pitänee kuitenkin vaihtaa koska 'suuremmassa paineessa tarvitaan kovempi kipinä'. Se mihin fyysiseen ilmiöön tämä perustuu on minulle toistaiseksi vielä mysteeri.
Etsintä jatkuu.
Muutoksia kurkkuun
Sitkeä tulppaongelma vaivaa projektia. Tämän lisäksi oikeiden säätöjen löytäminen tasakaasulla ajoon tuntuu melko vaikealta, ellei mahdottomalta. Etupytty käy rikkaalla ja takapytty laihalla, paitsi ei aina vaan joskus toisinpäin. Kaikenkaikkiaan hankalaa. Vain täyskaasukiihdytys menee hyvin, mikä on tietty tärkeintä.
Syntipukiksi näille ongelmille on keskusteluissa arveltu kaksi-kahteen kurkkuratkaisua (oikealla) joka on tähän tarkoitukseen ehkä liian avara ja päästää etu- ja takapytyn seokset sekaisin. Tätä arveltiin jo aluksi mahdolliseksi ongelmaksi, jos joudutaan ajaan vaparina. Ahtimen kanssa ei (kuulemma) ole niin tarkkaa koska ilmanpaine painaa kyllä kumpaankin pyttyyn sopivasti soppaa ja ilmaa. Mutta näin vaparina tämä saattaa olla ongelma.
Päätimme Repen kanssa kokeilla helposti ja nopeasti tehtävää muutosta jossa kurkkuun hitsataan väliseinä. Tämän pitäisi vähentää vääränlaista pyörteilyä ja tasoittaa etu- ja takapytyn seoksia.
Samalla kun kurkku oli irti pääsin kuvaamaan kannen avarrukset, ne kun unohtui dokumentoida viimeksi kun paikat oli auki.
Riipaisin palikat irti ja ajelin Nurmijärven pellepelottoman tallille. Vähän sahausta, rosteria, tigiä ja uusi imukaula läppärunkojen ja kannen välissä on valmis.
...seuraavana päivänä
Valmiit palikat takaisin pyörään ja koeajolle. Ja kerrankin heti huomattava parannus! Säätäminen helpottui huomattavasti, katsotaan auttoiko tulppaongelmaan...
Syntipukiksi näille ongelmille on keskusteluissa arveltu kaksi-kahteen kurkkuratkaisua (oikealla) joka on tähän tarkoitukseen ehkä liian avara ja päästää etu- ja takapytyn seokset sekaisin. Tätä arveltiin jo aluksi mahdolliseksi ongelmaksi, jos joudutaan ajaan vaparina. Ahtimen kanssa ei (kuulemma) ole niin tarkkaa koska ilmanpaine painaa kyllä kumpaankin pyttyyn sopivasti soppaa ja ilmaa. Mutta näin vaparina tämä saattaa olla ongelma.Päätimme Repen kanssa kokeilla helposti ja nopeasti tehtävää muutosta jossa kurkkuun hitsataan väliseinä. Tämän pitäisi vähentää vääränlaista pyörteilyä ja tasoittaa etu- ja takapytyn seoksia.
Samalla kun kurkku oli irti pääsin kuvaamaan kannen avarrukset, ne kun unohtui dokumentoida viimeksi kun paikat oli auki.
Riipaisin palikat irti ja ajelin Nurmijärven pellepelottoman tallille. Vähän sahausta, rosteria, tigiä ja uusi imukaula läppärunkojen ja kannen välissä on valmis.
...seuraavana päivänä
Valmiit palikat takaisin pyörään ja koeajolle. Ja kerrankin heti huomattava parannus! Säätäminen helpottui huomattavasti, katsotaan auttoiko tulppaongelmaan...
Tee-se-itse - Kromikäikäle MMAF:n logolla
Tässä eräänä iltana Nurmijärven pellepelottoman inspiroimana askartelin jakajan kanteen MMAF:n logon. Tarvikkeina tarvitaan seuraavia varusteita:
 |
 |
- Taiwaan pingpongin kromikäikäle
- MMAF-tarra jonka voi noutaa vaikka lauantain näyttelystä
- Askarteluveitsi tjsp terävä näpertelyväline
- Kaveri jolla on lasikuulapuhallusmahdollisuus
- Saksitaan haluttu logo tarrasta irti niin, että sen ympärille jää jonkin verran ylimääräistä tilaa
- Liimataan tarra käikäleeseen haluttuun kohtaan
- Korjataan tarra keskelle siihen kohtaan mihin se alunperin piti liimata
- Leikataan tarrasta irti se logon osuus. Tässä saa olla varovainen koska liian syvälle leikkaaminen saattaa hyvän veitsen kanssa pilata kromin.
- Otetaan maalarin teippiä ja teitapaan kiinni korkki ja kromin muut osat paitsi se se se se se joka kuula-lasi-puhalletaan
Omituisia tulppaongelmia
Ruiskun säädöt rupeavat olemaan näennäisen kohdallaan. Ainakin lambdanäyttöjen tietojen perstuntumalla mitattuma. Mutta vaivana on tulppienheikko kesto. Tuppaavat nääs kestämään vain noin 250km ja sitten pitää tulpat vaihtaa.
Vasen ja oikea tulppa, kumpikaan ei toimi
Olen kysellyt ratkaisua pitkin nettiä ja saanut paljon hyviä ohjeita mutta mikään ei tunnu auttavan. Ajelu sujuu 10 vaihtotulppaa sivulaukussa eikä tää nyt varsinaisesti ole iso ongelma, mutta harmittaa.
Olen kokeillut myös Iridium-tulppia jotka kestävät noin kaksi kertaa enemmän kuin tavalliset, eivät siis ole hintansa väärtejä. Samoin useampia eri merkkejä ja lämpöarvoja. Ei auta.
Tulppien vaihto tien poskessa käy kokemuksella vilauksessa
MegaSquirt antaa jotain vihjeitä mahdollisesta ongelmasta: Kierroslukutieto vaeltaa noin 2Hz taajuudella muutaman sdan kierroksen verran koko ajan. Tätäkin olen yrittänyt jäljittää kovasti mutta syytä tiedon vaelteluun ei ole.
Ongelman etsiminen jatkuu.
Vasen ja oikea tulppa, kumpikaan ei toimi
Olen kysellyt ratkaisua pitkin nettiä ja saanut paljon hyviä ohjeita mutta mikään ei tunnu auttavan. Ajelu sujuu 10 vaihtotulppaa sivulaukussa eikä tää nyt varsinaisesti ole iso ongelma, mutta harmittaa.
Olen kokeillut myös Iridium-tulppia jotka kestävät noin kaksi kertaa enemmän kuin tavalliset, eivät siis ole hintansa väärtejä. Samoin useampia eri merkkejä ja lämpöarvoja. Ei auta.
Tulppien vaihto tien poskessa käy kokemuksella vilauksessa
MegaSquirt antaa jotain vihjeitä mahdollisesta ongelmasta: Kierroslukutieto vaeltaa noin 2Hz taajuudella muutaman sdan kierroksen verran koko ajan. Tätäkin olen yrittänyt jäljittää kovasti mutta syytä tiedon vaelteluun ei ole.
Ongelman etsiminen jatkuu.
Vermeet kiinni, pyörä kotiin ja muutoskatsastukseen
Pyörän muuttaminen toimivaksi vapariksi oli lopulta vain muutaman tunnin homma. Vanhat enskavedon kiristimen palikat menivät paikalleen heittämällä ja ilmanputsariksikin löytyi Mopo Sportista suoraan Matin tekemään imuhäkkyrään sopiva suodatin.
Olin pitänyt tutun katsastusmiehen ajantasalla projektin käänteistä jo ihan alusta lähtien. Koska ahdinta ei ollut kiinni totesimme, että ei tässä nyt tehoa voi ainakaan +20% olla joten teholappua ei tarvittu. Muutoskatsastus ruiskulle olikin melko suora läpihuutojuttu. Samalla korjattiin pyörän virheellinen mallimerkintä, merkattiin jo valmiiksi ahtimen vaatimat runkomuutokset sekä kirjattiin muutama muu pikkuasia rekisteritietoihin kuntoon.
Olen saanut myös hankittua Asusksen halpis EEE-PC:n jossa on SSD kiintolevy joka ei tärinästä välitä. Keksin tehdä tälle koneelle telineen stongan väliin niin, että kone tulee mukavan lähelle kuskia ja myös pleksin pystyy tarvittaessa asentamaan paikalleen.
Nyt sitten vain kadulle kovaa säätöä tekemään. Senhän pitäisi olla jo ihan helppoa, right?
Olin pitänyt tutun katsastusmiehen ajantasalla projektin käänteistä jo ihan alusta lähtien. Koska ahdinta ei ollut kiinni totesimme, että ei tässä nyt tehoa voi ainakaan +20% olla joten teholappua ei tarvittu. Muutoskatsastus ruiskulle olikin melko suora läpihuutojuttu. Samalla korjattiin pyörän virheellinen mallimerkintä, merkattiin jo valmiiksi ahtimen vaatimat runkomuutokset sekä kirjattiin muutama muu pikkuasia rekisteritietoihin kuntoon.
Olen saanut myös hankittua Asusksen halpis EEE-PC:n jossa on SSD kiintolevy joka ei tärinästä välitä. Keksin tehdä tälle koneelle telineen stongan väliin niin, että kone tulee mukavan lähelle kuskia ja myös pleksin pystyy tarvittaessa asentamaan paikalleen.Nyt sitten vain kadulle kovaa säätöä tekemään. Senhän pitäisi olla jo ihan helppoa, right?
Ajovalon outo käytös
Huomasin hiukan ennen muutoskatsastusta, että ajovalo käyttäytyy oudosti; pitkät on päällä kun valot on kytketty lyhyille ja kun kytkin siirretään pitkille valoille niin ajovalo sammuu.
Muistanette sarkastisen huomautukseni siisteistä sähkötöistä lehmänpään sisällä? Kun aiemmin kevätkiihkoissani kasasin pyörää ajokuntoon niin oletin tietty, että siinä hötäkässä tuli sitten sotkettua jokin sähkökytkentä. Koska sähköviat on yleensä aina hankalia ja aikaa vieviä löytää varasin vian korjaamiseen kokonaisen sunnuntain.
Vaan mitä löytyikään heti ensimmäisellä minuutilla? En ymmärrä miten olen saanut tämän kytkennän edes tehtyä...
Muistanette sarkastisen huomautukseni siisteistä sähkötöistä lehmänpään sisällä? Kun aiemmin kevätkiihkoissani kasasin pyörää ajokuntoon niin oletin tietty, että siinä hötäkässä tuli sitten sotkettua jokin sähkökytkentä. Koska sähköviat on yleensä aina hankalia ja aikaa vieviä löytää varasin vian korjaamiseen kokonaisen sunnuntain.
Vaan mitä löytyikään heti ensimmäisellä minuutilla? En ymmärrä miten olen saanut tämän kytkennän edes tehtyä...
Siitä tulee vapari ainakin tämän kesän ajaksi
Harrikan ahtamisprojekti eli ADHD on kokenut toistaiseksi viimeisen takaiskunsa. Jo alunperin ahtimen voiman ottoratkaisua mekaanisella ketjulla pidettiin teknisenä ratkaisuna hiukan arveluttavana. Tämä arvelu voidaan nyt katsoa näytetyn toteen.
Sama sijoitteluratkaisu saataneen toimimaan kaksipuoleisen teollisuushihnan avulla. Tämä vaatii melko mittavia hankintoja, joten tämän kesän ajan tulen keskittymään MegaSquirtin säätöön sekä ADHD-vaparilla ajeluun.
Muutoksessa vapaastihengittäväksi projektiksi purin samantien koko enskakopan. Tässä yhteydessä löytyi kytkinkellosta lisävaurioita. Vaihdetta olikin ollut vaikea saada vapaalle koneen käydessä ja nyt sille(kin) selvisi syy.
Vaikka projektin tulevaisuudessa on tiedossa kokonaan uusien enskavedon sisältöjen hankkiminen ostin nyt kuitenkin tämän kesän tarpeiksi uuden ja ehjän kytkinkellon.
Wanhat Enskavedon palikat menivät muuten paikalleen heittämällä ja Repe sorvasi ahtimen voimanoton reikään sopivan alumiinitulpan.Enskakopan alareunassa ollut ketjunkiertovermeiden tukilevyn reikään sahattiin ko. levystä pieni pätkä.
Sama sijoitteluratkaisu saataneen toimimaan kaksipuoleisen teollisuushihnan avulla. Tämä vaatii melko mittavia hankintoja, joten tämän kesän ajan tulen keskittymään MegaSquirtin säätöön sekä ADHD-vaparilla ajeluun.
Muutoksessa vapaastihengittäväksi projektiksi purin samantien koko enskakopan. Tässä yhteydessä löytyi kytkinkellosta lisävaurioita. Vaihdetta olikin ollut vaikea saada vapaalle koneen käydessä ja nyt sille(kin) selvisi syy.Vaikka projektin tulevaisuudessa on tiedossa kokonaan uusien enskavedon sisältöjen hankkiminen ostin nyt kuitenkin tämän kesän tarpeiksi uuden ja ehjän kytkinkellon.
Wanhat Enskavedon palikat menivät muuten paikalleen heittämällä ja Repe sorvasi ahtimen voimanoton reikään sopivan alumiinitulpan.Enskakopan alareunassa ollut ketjunkiertovermeiden tukilevyn reikään sahattiin ko. levystä pieni pätkä.
Lisää säätöä tien päällä - Enska poikii taas
Edellisen testiajosetin innostamana palasin onnesta soikeana takaisin Nurmijärven rauhallisille pikkuteille jatkamaan ADHD:n testausta, sisäänajoa ja säätämistä. Ennen liikkeelle lähtöä Repe tekaisi pihalta löytyneistä metallinpätkistä telineen läppärille. Tämän pitäisi auttaa säätämisessä koska tarvittava data on hyvin näkyvissä ja ruiskun säädöt voi tehdä laakista.
Läppärin tuominen pyörän päälle onkin oiva keksintö joka helpottaa hommaa todella paljon. Ongelmana on kuitenkin tärinä, jonka seurauksena tietokoneen kovalevy lopulta hajoaa jo muutaman kilometrin koeajon jälkeen. Mutta se olikin jo vanha... Pitänee hankkia PC jossa on SSD kovalevy.
Joka tapauksessa pyörässä on potkua todella mukavasti, en muista ajaneeni näin iloluontoista Harikkaa koskaan aikaisemmin. Takarengas meinaa sutia joka vaihteella, voi mitä karkkia. Ja vääntö tulee jo heti alakierroksilta mukaan. Jatkamme säätämistä toisella läppärillä ja vanhalla metodilla: Aja, pysähdy, muistele kierroksia ja ahtopaineen mittarin lukemia, säädä, aja, pysähdy....
Riemua jatkuu muutaman tunnin ajan ja kone saadaan jo aika hyviin säätöihin, tosin tasakaasulla ei vieläkäään pysty ajamaan. Mutta sitten koneesta katoaa kaikki ruuti. Bussipysäkillä on pakko todeta, että enskan puolelta tulee taas ikävä sivuääni. Nilkutan synkin mielin ja alitehoisella pyörällä alamäkeen kohti Repen tallia.
Katseet kohdistuvat taas enskavetoon. Pois valuva öljy kertoo jo ongelmista, musta litku on aivan täynnä metallihilettä. Enskakopan avaamisen jälkeen kaikki osat ovat kyllä paikallaan mutta ahtimen vetorattaan hampaiden päistä on kadonnut merkittävä osa eikä ratas tai ahdin pyöri sormin vääntämällä. Koko ahdinpaketti pitää purkaa vahinkojen laajuuden selvittämiseksi.
Purkamista on aika paljon eli noin 12 kg kaikenlaista roipetta ennen kuin pääsemme kiinni ensiövedon takapuolelle. Itse ahdin on onneksi jälleen täysin vahingoittumaton, mutta mekaaninen sulake on ottanut todella pahasti itseensä. Myös ratas on leikannut kiinni enskakoppaan niin, että sen irroittamisessa on melkoisesti hommaa.
Nyt harmittaa isolla V:llä
Palaan kotiin rikkinäisen läppärin ja tuhotun enkan muiston kanssa miettimään sopivaa jatkoa.
Läppärin tuominen pyörän päälle onkin oiva keksintö joka helpottaa hommaa todella paljon. Ongelmana on kuitenkin tärinä, jonka seurauksena tietokoneen kovalevy lopulta hajoaa jo muutaman kilometrin koeajon jälkeen. Mutta se olikin jo vanha... Pitänee hankkia PC jossa on SSD kovalevy.
Joka tapauksessa pyörässä on potkua todella mukavasti, en muista ajaneeni näin iloluontoista Harikkaa koskaan aikaisemmin. Takarengas meinaa sutia joka vaihteella, voi mitä karkkia. Ja vääntö tulee jo heti alakierroksilta mukaan. Jatkamme säätämistä toisella läppärillä ja vanhalla metodilla: Aja, pysähdy, muistele kierroksia ja ahtopaineen mittarin lukemia, säädä, aja, pysähdy....
Riemua jatkuu muutaman tunnin ajan ja kone saadaan jo aika hyviin säätöihin, tosin tasakaasulla ei vieläkäään pysty ajamaan. Mutta sitten koneesta katoaa kaikki ruuti. Bussipysäkillä on pakko todeta, että enskan puolelta tulee taas ikävä sivuääni. Nilkutan synkin mielin ja alitehoisella pyörällä alamäkeen kohti Repen tallia.
Katseet kohdistuvat taas enskavetoon. Pois valuva öljy kertoo jo ongelmista, musta litku on aivan täynnä metallihilettä. Enskakopan avaamisen jälkeen kaikki osat ovat kyllä paikallaan mutta ahtimen vetorattaan hampaiden päistä on kadonnut merkittävä osa eikä ratas tai ahdin pyöri sormin vääntämällä. Koko ahdinpaketti pitää purkaa vahinkojen laajuuden selvittämiseksi.
Purkamista on aika paljon eli noin 12 kg kaikenlaista roipetta ennen kuin pääsemme kiinni ensiövedon takapuolelle. Itse ahdin on onneksi jälleen täysin vahingoittumaton, mutta mekaaninen sulake on ottanut todella pahasti itseensä. Myös ratas on leikannut kiinni enskakoppaan niin, että sen irroittamisessa on melkoisesti hommaa.
Nyt harmittaa isolla V:llä
Palaan kotiin rikkinäisen läppärin ja tuhotun enkan muiston kanssa miettimään sopivaa jatkoa.
Ahtimella tien päälle, jos onnistuisi?
Projekti on ollut melko pitkään täysin seis Tattivaaran tilanteen takia. Kaikenlaista pikkujuttua on silloin tällöin tullut tehtyä mutta käytännössä hommien eteneminen on jäänyt ihan täysin Matin ja Repen varaan. Onneksi kummallakin on riittänyt energiaa ja halua auttaa.
Huhtikuun lopussa vaihdoin pyörään edellisiä äänenvaimentajia huomattavasti hiljaisemmat Supertrapit jotka olin hommannut Ameriikan duunikeikalta. Tai tarkemmin olin tilannut ne Bostonin toimistollemme erään työkaverin nimissä. Siellä ei varmaan enään yllätytä mistään...? Uudemman mallin rökärit olivat kaikenlisäksi halvemmat kuin tämän mallin omat vaimentajat. Repe ystävällisesti hitsaili alkukäyriin pikkumuutokset niin, että nämä uudet vaimentajat saatiin pyörään kunnialla kiinni.
Päätin ajaa pyörään säätöjä Nurmijärven pikkuteillä vaikka se lain kirjaimen mukaista ei olekaan. Jotenkin sisäänajo ja testaus on kuitenkin tehtävä ennen kuin menee taas tuhlaamaan aikaa tai rikkomaan paikkoja tehopenkkiin.
Startin kanssa oli paljon ongelmia. Starttinappia sai pitää pohjassa pitkään ennen kuin startti oikeasti pyörähti, solenoidi veti kuitenkin heti kiinni. Päätimme tässä vaiheessa purkaa solenoidin, kontaktipinnat olivatkin aivan lopussa.Repe juotti kuparikenkiin hopealla lisämittaa niin, että homma saatiin tekohengitettyä täksi kesäksi tai ainakin kevään ajaksi kuntoon.
Valitettavasti kaikkien näiden pikkukorjausten kanssa meni sen verran aikaa, että viikonloppu loppui kesken ja joudun palaamaan koeajo- ja säätötuokiolle myöhemmin.Viikonlopun aikana kuitenkin selvisi, että nyt kaikki pelaa hyvin, potkua on mutta ruiskun säädöt on täysin metsässä ja esim. tasakaasulla ei pysty ajamaan ollenkaan. Säätäminen on myös hankalaa koska säätämisen kannalta oleellinen ahtopaineen ja kierrosluvun yhdistelmänäyttö on läppärissä eikä siten ajon aikana käytettävissä. Tähän pitää keksiä ratkaisu.
Huhtikuun lopussa vaihdoin pyörään edellisiä äänenvaimentajia huomattavasti hiljaisemmat Supertrapit jotka olin hommannut Ameriikan duunikeikalta. Tai tarkemmin olin tilannut ne Bostonin toimistollemme erään työkaverin nimissä. Siellä ei varmaan enään yllätytä mistään...? Uudemman mallin rökärit olivat kaikenlisäksi halvemmat kuin tämän mallin omat vaimentajat. Repe ystävällisesti hitsaili alkukäyriin pikkumuutokset niin, että nämä uudet vaimentajat saatiin pyörään kunnialla kiinni.
Startin kanssa oli paljon ongelmia. Starttinappia sai pitää pohjassa pitkään ennen kuin startti oikeasti pyörähti, solenoidi veti kuitenkin heti kiinni. Päätimme tässä vaiheessa purkaa solenoidin, kontaktipinnat olivatkin aivan lopussa.Repe juotti kuparikenkiin hopealla lisämittaa niin, että homma saatiin tekohengitettyä täksi kesäksi tai ainakin kevään ajaksi kuntoon.
Valitettavasti kaikkien näiden pikkukorjausten kanssa meni sen verran aikaa, että viikonloppu loppui kesken ja joudun palaamaan koeajo- ja säätötuokiolle myöhemmin.Viikonlopun aikana kuitenkin selvisi, että nyt kaikki pelaa hyvin, potkua on mutta ruiskun säädöt on täysin metsässä ja esim. tasakaasulla ei pysty ajamaan ollenkaan. Säätäminen on myös hankalaa koska säätämisen kannalta oleellinen ahtopaineen ja kierrosluvun yhdistelmänäyttö on läppärissä eikä siten ajon aikana käytettävissä. Tähän pitää keksiä ratkaisu.
Uudenkarheiden päästömittauksissa yllätyksiä
Sveitsiläinen tutkimuslaitos on julkaissut tutkimuksen, jossa mitattiin uudenkarheiden, noin 12000km ajettujen pyörien päästöt. Valmistajien mukaan pyörät ovat uutena Euro-3 mukaisten päästönormien kanssa yhteensopivia. Tämä Suomessakin vuonna 2003 voimaantulleen päästönormin pitäisi taata ympäristöystävällisyys.
Kymmenestä mitatusta seitsemän ei läpäissyt
Mittauksessa havaittiin, että kymmenestä eri merkkisestä moottoripyörästä peräti seitsemän ei enää läpäissyt Euro-3:n mukaisia vaatimuksia. Mittaustulos vahvistaa vanhoja epäilyjä. Normit on laadittu siten, että niihin on mahdollista päästä tietyissä olosuhteissa uusien komponenttien kanssa. Vanhemman ajoneuvon kanssa tilanne on käytännössä kuitenkin toinen.
Tämä myös nostaa esiin paradoksin, jossa käytetyn ajoneuvon muuntelun kohdalla vaaditaan tiettyä vaatimustasoa johon edes vakiokuntoinen, originaaliosilla varustettu ajoneuvo ei todellisuudessa pääse. Näin kirjoitettu normi toimii samalla myös epäsuorana rakentelun esteenä.
Koko raportti: http://www.svmc.se (Englanniksi, PDF, 485 kB)
Juttu julkaistu BajaHill:ssä 4.3.2009
Kymmenestä mitatusta seitsemän ei läpäissyt
Mittauksessa havaittiin, että kymmenestä eri merkkisestä moottoripyörästä peräti seitsemän ei enää läpäissyt Euro-3:n mukaisia vaatimuksia. Mittaustulos vahvistaa vanhoja epäilyjä. Normit on laadittu siten, että niihin on mahdollista päästä tietyissä olosuhteissa uusien komponenttien kanssa. Vanhemman ajoneuvon kanssa tilanne on käytännössä kuitenkin toinen.
Tämä myös nostaa esiin paradoksin, jossa käytetyn ajoneuvon muuntelun kohdalla vaaditaan tiettyä vaatimustasoa johon edes vakiokuntoinen, originaaliosilla varustettu ajoneuvo ei todellisuudessa pääse. Näin kirjoitettu normi toimii samalla myös epäsuorana rakentelun esteenä.
Koko raportti: http://www.svmc.se (Englanniksi, PDF, 485 kB)
Juttu julkaistu BajaHill:ssä 4.3.2009
Autoverotuksessa siirryttävä käyttöön perustuvaan verotukseen
Hesari uutisoi lauantaina liikenneministeri Anu Vehviläisen esittävän perusteellista remonttia autoverotukseen. MMAF kritisoi juuri autoverolainsäädännön säätämisjärjestystä (katso Kohtauksia eräästä autovero-oopperasta). Tällä rintamalla avoin keskustelu on siis erittäin tervetullut uutuus.
Nykymallinen hankintaan pohjautuvan verotuksen ohjaustavoite ei toteudu ainakaan liikenneturvallisuuden tai ympäristön suojelun tiimoilta. Verotusta tulisikin muuttaa niin, että se ohjaa kulutusta ja liikkumista nimenomaan ympäristön ja turvallisuuden kannalta. Samalla tulee kuitenkin ottaa huomioon suuren ja harvaan asutun maan pitkät etäisyydet ja yhteiskunnan toiminnallisuus.
Vehviläinen heittää esimerkiksi Hollannin suunnitelman, joka perustuu automaattiseen seurantajärjestelmään. Useimmissa autoissa jo olemassa oleva tekniikka mahdollistaisi, ainakin teoriassa, jo tänään ympärivuorokautisen seurannan muutaman metrin tarkkuudella. Tällaisen ITS eli Intelligent Transport Systems -järjestelmän avulla voitaisiin verotusta säätää esimerkiksi ajomatkan, -ajan ja -paikan perusteella.
Tällaisesta järjestelmästä on hyvin pieni askel automaattiseen sakotukseen, nopeuden rajoittamiseen ja ihmisten muunkin kulkemisen ympärivuorokautiseen seurantaan. Valvova isoveli saisi siis todella mahtavan työkalun, jonka toimintaa voisi saman tien laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Valitettavasti terhakat kansalaisjärjestöt eivät vain tunnu ymmärtävän näiden ITS -järjestelmien hyviä puolia...
Kirjoittamani wanha aprillipilajuttu "Kulunvalvonta moottoripyöriin (1.4.2004)" ei enää nauratakaan niin paljoa.
ITS:n sijaan verotuksessa voitaisiin käyttää myös yksinkertaista fossiilisten polttonesteiden verotuksen koventamista. Suomi on iso maa ja tämän voi tehdä vasta kun vaihtoehtoja on aidosti tarjolla. Fossiilisia polttoaineita kurittamalla verotuksen ohjaustavoite toteutuisi mainiosti ilman vapaan yhteiskunnan perusteiden nakertamista.
Vehviläisen kommentit Hesarissa: http://www.hs.fi
Juttu julkaistu useammalla eri foorumilla
Nykymallinen hankintaan pohjautuvan verotuksen ohjaustavoite ei toteudu ainakaan liikenneturvallisuuden tai ympäristön suojelun tiimoilta. Verotusta tulisikin muuttaa niin, että se ohjaa kulutusta ja liikkumista nimenomaan ympäristön ja turvallisuuden kannalta. Samalla tulee kuitenkin ottaa huomioon suuren ja harvaan asutun maan pitkät etäisyydet ja yhteiskunnan toiminnallisuus.
Vehviläinen heittää esimerkiksi Hollannin suunnitelman, joka perustuu automaattiseen seurantajärjestelmään. Useimmissa autoissa jo olemassa oleva tekniikka mahdollistaisi, ainakin teoriassa, jo tänään ympärivuorokautisen seurannan muutaman metrin tarkkuudella. Tällaisen ITS eli Intelligent Transport Systems -järjestelmän avulla voitaisiin verotusta säätää esimerkiksi ajomatkan, -ajan ja -paikan perusteella.
Tällaisesta järjestelmästä on hyvin pieni askel automaattiseen sakotukseen, nopeuden rajoittamiseen ja ihmisten muunkin kulkemisen ympärivuorokautiseen seurantaan. Valvova isoveli saisi siis todella mahtavan työkalun, jonka toimintaa voisi saman tien laajentaa muillekin elämän osa-alueille. Valitettavasti terhakat kansalaisjärjestöt eivät vain tunnu ymmärtävän näiden ITS -järjestelmien hyviä puolia...
Kirjoittamani wanha aprillipilajuttu "Kulunvalvonta moottoripyöriin (1.4.2004)" ei enää nauratakaan niin paljoa.
ITS:n sijaan verotuksessa voitaisiin käyttää myös yksinkertaista fossiilisten polttonesteiden verotuksen koventamista. Suomi on iso maa ja tämän voi tehdä vasta kun vaihtoehtoja on aidosti tarjolla. Fossiilisia polttoaineita kurittamalla verotuksen ohjaustavoite toteutuisi mainiosti ilman vapaan yhteiskunnan perusteiden nakertamista.
Vehviläisen kommentit Hesarissa: http://www.hs.fi
Juttu julkaistu useammalla eri foorumilla
Riding in California
Good thing about business travel is the possibility to visit locations where riding season is still on, while we have icephalt in Finland. This time I went to San Francisco where I visited a friend (who has a bike) and rented a bagger.I also have an employer who is understanding this need due to compensating the bike rental cost so that I need to pay myself only the difference between bike and a cage, if the bike is more expensive (as it tends to be in every place).
I do get weird looks at the airports and planes when traveling with riding gear on. Also, at business meetings many seem surprised when I show up with Helmet and full gear on ;-)
Many thanks for Jyrki for showing me north North and South of San Francisco.
Kohtauksia eräästä autovero-oopperasta
Autovero-ooppera jatkuu 51 vuotta vanhasta historiastaan tutuilla linjoilla. Laki valmistellaan virkakabineteissa ja tuodaan viime tingassa eduskunnan käsiteltäväksi. Uusin lakiehdotus paketoitiin mm. vihreiden arvojen parantamisen alle. Jos sitten erehtyy tätä pakettia vastustamaan, niin leimautuu helposti ympäristöstä välinpitämättömäksi saastuttamisen kannattajaksi. Samalla vastustaja tulee sotkeneeksi valtion budjetin, sillä kysymys on ns. budjettilaista, joka on pakko käsitellä ennen kuin budjetista voidaan päättää. Tällaisessa tilanteessa eduskunnasta ei siis tahdo löytyä vastapainetta valtionvarainministeriön virkahenkilöiden toimille vaan lakimuutos nuijitaan enemmittä keskusteluitta läpi.
Lähes sama menettelytapa toteutuu vuodesta toiseen jokaisen autoverolain muutoksen yhteydessä. Milloinkaan ei ehditä keskustelemaan kunnolla muutosesityksen sisällöstä ja todellisista vaikutuksista, saati sitten autoverolain muista ongelmista.
Motskareita koskevia muutoksia
Muutamia muutoksia on kuitenkin luvassa. Ensinnäkin ELV (autoveron arvonlisävero) poistuu, mutta itse autoveroa nostetaan vastaavasti. Toiseksi ns. mallikohtaisista veroprosenteista luovutaan ja kaikki niin uusina kuin käytettyinäkin verotettavat moottoripyörät verotetaan jatkossa suoraan lakiin kirjoitettujen veroprosenttien mukaan. Ennen vuotta 2003 valmistettujen prätkien laissa säädetty verokanta hieman kevenee kolme prosenttiyksikköä. Riippuen merkistä, mallista ja vuosimallista verorasitus saattaa hieman keventyä tai kiristyä. Prätkien kohdalla kovin suurista summista ei kuitenkaan ole kyse. Ikävin asia tässä on se, että myös vm. 1958 vanhemmat sekä vm. 1958-1973 prätkät verotetaan jatkossa laissa säädettyjen prosenttien mukaan. Koska vanhan raudan verotusarvo määritetään kuitenkin kuten ennenkin ikävähennysjärjestelmän mukaan, ei veroprosenttien kiristymisellä ole käytännössä suurta merkitystä.
Veron perustan muuttamisesta seuraa mielenkiintoinen tilanne käytettyjen maahantuonnin kannalta. Eurooppaoikeuden perusteellahan käytettyjen maahantuomisen yhteydessä ei veroa saa periä enempää, kuin on vastaavassa jo aikaisemmin maahantuodussa jäljellä. Nyt kun mallikohtaisista veroprosenteista luovuttiin, mutta mitään muuta muutosta veron perusteeseen (ajoneuvon rekisteröinti käytettäväksi liikenteeseen) ei tehty, voidaan perustellusti kysyä, täyttääkö uusi laki EU-oikeuden vaatimukset syrjimättömästä verokohtelusta.
Kapuloita muiden pinnoihin
Hallituksen esitys autoverolain muuttamiseksi oli totuttuun tapaan pitkähkö ja maallikolle käytännössä mahdoton ymmärtää. Yllä mainitun EU-oikeudellisen ongelman lisäksi siihen sisältyi useita muitakin ongelmia, mutta niihin ei eduskuntakäsittelyssä puututtu huolimatta siitä, että muutamat lausunnonantajat MMAF ja SMOTO mukaan lukien kiinnittivät niihin huomiota. Seuraavassa tiivistettynä pari otetta oopperan libretosta.
Ammatikseen käytettyjä ajoneuvoja maahantuovien kannalta lainmuutoksessa on koukku. Jos maahantuoja ei ole tullissa rekisteröity verovelvollinen niin autoveroa ei katsota arvonlisäverotuksessa läpikulkueräksi. Toisin sanoen pienkauppiaiden on tulevaisuudessa pakko joko rekisteröityä tulliin tai myydä ajoneuvo tax-freenä. Muuten he joutuvat maksamaan ALV:n myös autoverosta - siis siitä samasta autoverosta, jota lainmuutoksella jo korotettiin ALV:n osuuden verran. Tavallaan ALV kannetaan siis näissä tilanteissa autoveron osuudesta kahteen kertaan! Luonnollisesti tämä on EU-oikeuden mukaan tuonnin rajoitusta vaikutuksiltaan vastaava toimenpide, mutta moinen pikkuseikka ei tuntunut kiinnostavan sen enempää virkamiehiä kuin kansanedustajiakaan.
Verotusarvon (yleinen vähittäismyyntiarvo) osalta lakia täsmennettiin siten, että ajoneuvon oma kauppahinta ei missään tapauksessa voi enää olla verotusarvon määrittämisen lähtökohtana. Käytännössä tästä seuraa, että verotusarvo määräytyy todellisuudessa tullin lottokoneistossa, jonka toimintaa verovelvollisella ei ole tosiasiallista mahdollisuutta riitauttaa. Perustuslain mukaan veron määrästä ja perusteesta on säädettävä lailla. Koska verotusarvo ei tosiasiassa enää määräydy lain, vaan tullin lottokoneen toiminnan perusteella, jää mainittu perustuslain vaatimus toteutumatta.
Autovero, demokratia ja hyvän lainsäädännön ominaisuudet
Autoverolaki on masentavan osuva esimerkki siitä, miten lakeja ei pitäisi hyvin toimivassa yhteiskunnassa laatia. Lain sisällöstä päättävät käytännössä vain pari valtiovarainministeriön virkamiestä, joita kukin istuva ministeri puolustaa ja eduskunta toimii kumileimasimena. Hyvään lainvalmisteluun kuuluisi muun ohella kaikkien eri sidosryhmien kuuleminen, mutta autoverolain osalta tämä rajoittuu lähinnä epäviralliseen ja pitkälle salassapidettyyn keskusteluun suurten kaupallisten automaahantuojien kanssa. Veronmaksajalta ei koskaan kysytä yhtään mitään ja eurooppaoikeuden vaatimuksilla pyyhitään röyhkeästi takamuksia. Eduskuntaan lakiesitykset tuodaan aina "sopivasti ajoitettuina", jolloin keskustelua ei koskaan ehditä käydä. Ja viimeisimpänä mausteena keitossa vähäisimmätkin keskusteluyritykset vaiennetaan leimaamalla toisinajattelijat fasismia muistuttavalla tavalla "budjettiänkyröiksi" tai vihreiden arvojen vastustajiksi.
Ei voi kuin ihmetellä, minkä vuoksi autovero-oopperan annetaan jatkua vuodesta toiseen samanlaisena demokraattisen päätöksenteon irvikuvana. Verokertymän turvaaminen ei kelpaa syyksi, sillä sama verokertymä voitaisiin kerätä myös oikeudenmukaisesti toimivalla ja laajapohjaiseen keskusteluun perustuvalla lainsäädännöllä. Jostain syystä näin ei kuitenkaan tahdota tehdä millään päätöksenteon portaalla, vaan veronmaksaja saa rämpiä suossaan ilman yhdenkään lainsäädännöstä päättävän tahon apua. Tämän selostuksen päätteeksi onkin paikallaan siteerata erään moottoripyöräalan yrittäjän viranomaisille osoittamaa loppulausahdusta eräästä muutaman vuoden takaisesta tilaisuudesta:
HÄVETKÄÄ!
Juttu julkaistu usealla muulla foorumilla. Kirjoitin jutun yhdessä Teemu Lindforsin kanssa.
Lähes sama menettelytapa toteutuu vuodesta toiseen jokaisen autoverolain muutoksen yhteydessä. Milloinkaan ei ehditä keskustelemaan kunnolla muutosesityksen sisällöstä ja todellisista vaikutuksista, saati sitten autoverolain muista ongelmista.
Motskareita koskevia muutoksia
Muutamia muutoksia on kuitenkin luvassa. Ensinnäkin ELV (autoveron arvonlisävero) poistuu, mutta itse autoveroa nostetaan vastaavasti. Toiseksi ns. mallikohtaisista veroprosenteista luovutaan ja kaikki niin uusina kuin käytettyinäkin verotettavat moottoripyörät verotetaan jatkossa suoraan lakiin kirjoitettujen veroprosenttien mukaan. Ennen vuotta 2003 valmistettujen prätkien laissa säädetty verokanta hieman kevenee kolme prosenttiyksikköä. Riippuen merkistä, mallista ja vuosimallista verorasitus saattaa hieman keventyä tai kiristyä. Prätkien kohdalla kovin suurista summista ei kuitenkaan ole kyse. Ikävin asia tässä on se, että myös vm. 1958 vanhemmat sekä vm. 1958-1973 prätkät verotetaan jatkossa laissa säädettyjen prosenttien mukaan. Koska vanhan raudan verotusarvo määritetään kuitenkin kuten ennenkin ikävähennysjärjestelmän mukaan, ei veroprosenttien kiristymisellä ole käytännössä suurta merkitystä.
Veron perustan muuttamisesta seuraa mielenkiintoinen tilanne käytettyjen maahantuonnin kannalta. Eurooppaoikeuden perusteellahan käytettyjen maahantuomisen yhteydessä ei veroa saa periä enempää, kuin on vastaavassa jo aikaisemmin maahantuodussa jäljellä. Nyt kun mallikohtaisista veroprosenteista luovuttiin, mutta mitään muuta muutosta veron perusteeseen (ajoneuvon rekisteröinti käytettäväksi liikenteeseen) ei tehty, voidaan perustellusti kysyä, täyttääkö uusi laki EU-oikeuden vaatimukset syrjimättömästä verokohtelusta.
Kapuloita muiden pinnoihin
Hallituksen esitys autoverolain muuttamiseksi oli totuttuun tapaan pitkähkö ja maallikolle käytännössä mahdoton ymmärtää. Yllä mainitun EU-oikeudellisen ongelman lisäksi siihen sisältyi useita muitakin ongelmia, mutta niihin ei eduskuntakäsittelyssä puututtu huolimatta siitä, että muutamat lausunnonantajat MMAF ja SMOTO mukaan lukien kiinnittivät niihin huomiota. Seuraavassa tiivistettynä pari otetta oopperan libretosta.
Ammatikseen käytettyjä ajoneuvoja maahantuovien kannalta lainmuutoksessa on koukku. Jos maahantuoja ei ole tullissa rekisteröity verovelvollinen niin autoveroa ei katsota arvonlisäverotuksessa läpikulkueräksi. Toisin sanoen pienkauppiaiden on tulevaisuudessa pakko joko rekisteröityä tulliin tai myydä ajoneuvo tax-freenä. Muuten he joutuvat maksamaan ALV:n myös autoverosta - siis siitä samasta autoverosta, jota lainmuutoksella jo korotettiin ALV:n osuuden verran. Tavallaan ALV kannetaan siis näissä tilanteissa autoveron osuudesta kahteen kertaan! Luonnollisesti tämä on EU-oikeuden mukaan tuonnin rajoitusta vaikutuksiltaan vastaava toimenpide, mutta moinen pikkuseikka ei tuntunut kiinnostavan sen enempää virkamiehiä kuin kansanedustajiakaan.
Verotusarvon (yleinen vähittäismyyntiarvo) osalta lakia täsmennettiin siten, että ajoneuvon oma kauppahinta ei missään tapauksessa voi enää olla verotusarvon määrittämisen lähtökohtana. Käytännössä tästä seuraa, että verotusarvo määräytyy todellisuudessa tullin lottokoneistossa, jonka toimintaa verovelvollisella ei ole tosiasiallista mahdollisuutta riitauttaa. Perustuslain mukaan veron määrästä ja perusteesta on säädettävä lailla. Koska verotusarvo ei tosiasiassa enää määräydy lain, vaan tullin lottokoneen toiminnan perusteella, jää mainittu perustuslain vaatimus toteutumatta.
Autovero, demokratia ja hyvän lainsäädännön ominaisuudet
Autoverolaki on masentavan osuva esimerkki siitä, miten lakeja ei pitäisi hyvin toimivassa yhteiskunnassa laatia. Lain sisällöstä päättävät käytännössä vain pari valtiovarainministeriön virkamiestä, joita kukin istuva ministeri puolustaa ja eduskunta toimii kumileimasimena. Hyvään lainvalmisteluun kuuluisi muun ohella kaikkien eri sidosryhmien kuuleminen, mutta autoverolain osalta tämä rajoittuu lähinnä epäviralliseen ja pitkälle salassapidettyyn keskusteluun suurten kaupallisten automaahantuojien kanssa. Veronmaksajalta ei koskaan kysytä yhtään mitään ja eurooppaoikeuden vaatimuksilla pyyhitään röyhkeästi takamuksia. Eduskuntaan lakiesitykset tuodaan aina "sopivasti ajoitettuina", jolloin keskustelua ei koskaan ehditä käydä. Ja viimeisimpänä mausteena keitossa vähäisimmätkin keskusteluyritykset vaiennetaan leimaamalla toisinajattelijat fasismia muistuttavalla tavalla "budjettiänkyröiksi" tai vihreiden arvojen vastustajiksi.
Ei voi kuin ihmetellä, minkä vuoksi autovero-oopperan annetaan jatkua vuodesta toiseen samanlaisena demokraattisen päätöksenteon irvikuvana. Verokertymän turvaaminen ei kelpaa syyksi, sillä sama verokertymä voitaisiin kerätä myös oikeudenmukaisesti toimivalla ja laajapohjaiseen keskusteluun perustuvalla lainsäädännöllä. Jostain syystä näin ei kuitenkaan tahdota tehdä millään päätöksenteon portaalla, vaan veronmaksaja saa rämpiä suossaan ilman yhdenkään lainsäädännöstä päättävän tahon apua. Tämän selostuksen päätteeksi onkin paikallaan siteerata erään moottoripyöräalan yrittäjän viranomaisille osoittamaa loppulausahdusta eräästä muutaman vuoden takaisesta tilaisuudesta:
HÄVETKÄÄ!
Juttu julkaistu usealla muulla foorumilla. Kirjoitin jutun yhdessä Teemu Lindforsin kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)