Valtava varainsiirto kuluttajilta vakuutusyhtiöille

Vika ajelu ennen pakkovakuutuksia

Lainsäädäntö muuttuu viikon päästä 1.6.2024 niin, että sähköpolkupyörille ja muillekin kevyille sähköajoneuvoille, esim scuuteille tulee pakolliseksi liikennevakuutus. Pakko ei tosin koske pyöriä joiden moottori kytkeytyy pois 25kmh nopeudessa ja joka ei toimi ilman polkemista.

Selvittelin vakuutusten hintoja meidän kahdelle Harrison -pyörälle viidestä eri yhtiöstä. Hinnat oli 79,- € ja 450,- € välissä, per vuosi ja per pyörä. Meille siis vuosittain lisäkulu jotain 160,- ja 900,- € välissä.

Tässä on tainnut jäädä kuluttajien edunvalvonta tekemättä, tai tällä alueella ei ole ketään kuka valvoisi kuluttajien etua. 

Muutenkin tuo tuntuu nyt ainakin aluksi olevan melkoinen villli länsi. Osa yhtiöistä on hinnoitellut tuotteensa niin, ettei kukaan hölmö niitä vain ostaisi. Osalla ei saa edes tarjousta ilman runkonumeroja (mites vaikka omavalmisteet?), osalla samaan laariin menee ihan kaikki kevytajoneuvot, osa tulkitsee yli 25km/h kulkevat fillarit mopoiksi ja yksi sanoi suoraan että ei me haluta tätä myydä (saako edes kieltäytyä jos se on lakisääteinen pakollinen?). 

Kukaan ei oikein osannut sanoa, voiko vakuutuksen irtisanoa talveksi? Pyörää ei kuitenkaan voi laittaa "seisontaan" koska Trafi hallitsee rekisteröityjen ajoneuvojen liikennekäytöstä poistoja. Paitsi että mulla on itselläni If:stä prätkälle wanha vakuutus jossa kuitenkin on tuo seisotuskäytäntö.

Ihme, että en ole bongannut mediasta tästä paljoakaan porinaa. Olenko vain ollut sokea vai eikä valtamedia ole hogannut tätä sekasotkua vielä?
 

M/S Kostia Pimeesalmen telakalla

Kävin katsomassa M/S Kostia laivaa erään duunikeikan yhteydessä Pimeensalmen telakalla. 

Laiva on todella valokuvauksellinen kaunotar, kunhan ei kuvaa liian läheltä. Tarkemmalla tarkastelulla aika suuritöinen kohde. Ei siis sovi meille. Harmittaa.

S/S Vetäjä V kevätkäynnistys

Teimme toissa viikonloppuna S/S Vetäjä V:lla kevätkäynnistystä valmistelevia hommia, mutaluukkujen kiinnitystä, putkistojen valmistelua ja kiinnityksiä jne jotka pitää tehdä ennen painekoetta. Homma on samalla osa höyrykoneopin koulutuksen (Höyrykoneoppia Turussa (27.4.2024)) käytännön osuutta.

Tänä viikonloppuna tarkoitus oli päästä sitten kevään kunniaksi koeajolle. Vaan vanha rouva ei päästänyt. 

Paineet saatiin ylös mutta hotwellistä tuli koko ajan ylivuotoa niin, että köysiä ei uskallettu irroittaa ennen kuin vika on korjattu. Pähkimme ongelmaa sitten koko päivän. 

Ehkä parasta koulutuksessa oli juuri oikean ongelman selvittely, sensijaan että kaikki olisi mennyt ns smooth ilman murheita. Eihän nämä vanhat laitteet koskaan kuitenkaan toimi ihan sulavasti, ilman mitään mutkia.

Ja ehtihän tuossa konetta kuitenkin käyttämään ja kumpaankin suuntaan, hikihanoja ja muita venttiileitä availemaan ja sulkemaan, telegraafiprotokollaa harjoittelemaan ja paljon muuta.

Laitoin laivasta enemmän kuvia ja videoita sinitaivaaseen ketjuun https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3ks7lvjn7og2v

 

Yllä videolla höyrykoneen lämmityskäyttöä. Taustalla kuuluva hakkaava ääni ei tule höyrykoneesta vaan vesipumpusta. Itse höyrykone lähinnä sihahtelee ja puhisee, kuin viisikymppinen mies miettimässä jotain ongelmaa.

Kevättalkoissa S/S Tursolla

Taustalla höyrypannun tuliputket joita juuri on hoonattu ja putsattu raivokkaasti. S/S Tursolla näitä höyrypannuja on kaksi kappaletta, ja kummassakin kaksi tulipesää ja kahdet tuliputket.

Höyrykoneoppia Turussa

Ammattikoulun (Merenkulun höyrykoneoppia ja koneenhoitajan tutkinto (23.3.2024)) höyryosuudet pidettiin Turussa. Opintoihin kuului kattavasti teoriaa ja käytäntöä höyrytekniikasta.

Suuren osan olinkin tästä jo lukenut alan kirjallisuudesta, tosin uusimmatkin oppikirjat rupeavat jo olemaan satavuotiaita ja oman aikansa mukaisia, eli hankalalukuisia.

Parasta olikin jutella yksityiskohdista muiden kurssilaisten ja kouluttajan kanssa. Merenkulun höyryoppikurssit ovat kuulemma harvinaisia, edellisestä on jo kymmenkunta vuotta. Tulevalle syksylle suunnitellaan kuulemma uutta kierrosta.

Kouluttajamme oma opinnäytetyö, minihöyrykone

Paitsi että kävimme läpi teoriaa niin kouluttajalla oli mukana paljon osia ja komponentteja, mittareita, tiivisteitä, kokonaisia höyrykoneita, minikoneista ihan isompaan vanhaan veneen koneeseen (joka vielä oli  kuitenkin kahden miehen kannettavissa). 

Kirjoittelin tästä viikonlopusta myös sinitaivaalla, siellä enemmän myös kuvia: https://bsky.app/profile/luupilotti.bsky.social/post/3kr4rdj5ojq2f

Paikkomaali käyttikseen

Itkuiineksessä (auton uusi nimi, kun sen automatiikka piipittelöee seinistä, ruohonkorista, lähellä olevista autoista jne) on maalissa muutama murhe. Oven reunasta on muutaman millin matkalta maali kadonnut, ja konepellissä on yksi piste mistä puuttuu maali.

Hain samasta paikasta mistä aina haen prätkä- ja automaalit pikkupurkin "mersun keltaista". Oli sille joku koodikin. Lakkaa mulla on jo kaapissa. Näihin pistepaikkoihin en laita kaksikomponenttimaalia vaan tätä tavallisempaa maalia.

Malaamisessa en käytä purkin korkissa olevaa sutia, se on aivan iian karkea pieneen pistemaalaamiseen. Sensijaan käytän isoäitivainaan hammaslääkärivälineitä, erityisesti terävät karieksen poiston tarkoitetut piikit ovat hyviä tarkkaan pistemaalaamiseen.

Mersuun kesänakit

Asensin (tai se meillä asuva nuorempi insinööriopiskelija asensi) mersuun kesänakit. Kevät oli tänä vuonna myöhässä, äsken oli vielä kova takatalvi (Hurja takatalvi huhtikuun loppuun (23.4.2024)).

Talvinakkeja tutkaillessa huomasin, etä meille myytyjen vanteiden mukana tulleet MB -keskiöt eivät taidakaan olla ns aitoja. Tai ainakaan ne eivät ole talven kestäviä.

Pitänee kirjelmöidä toimittajalle tuosta(kin).

Spideriin kesänakit ja taivas auki

 

Isoisoisoisän laivoja metsästämässä - S/S Urpo aka S/S Gustav Moenting

Isoisäni isoisä Janne Ahonen oli veneliikkeen pitäjä ja höyrylaivuri Kuopiossa. Perinnetiedon mukaan Janne kuoli hukkumalla. Uteliaisuuttani kaivelin Jannen wanhoista laivoista tietoja. Perhekronikasta selvisi, että laivat olivat nimiltään Urpo ja Uskallus.

Finnasta löytyi Urpo höyrylaivasta yksi kuva myöhemmiltä ajoilta. Kuva on useampi vuosikymmen sen jälkeen kun Ahosen perikunta myi sen eteenpäin Saastamoiselle, joko vuodelta 1949 tai 1950. Alunperin laiva oli eri näköinen. Värittelin kuvan osin tekoälyllä ja osin käsin.

Blueskystä sain apua historian kaiveluun (ks koko ketju tästä) sekä kuvia vanhoista dokumenteista.

Alunperin Urpo valmistui Lehtoniemen konepajalta 1891 Sourun Rautaruukille. Se ei ollut nimeltään Urpo vaan matkustajahöyrylaiva Gustaf Moenting. 

Savolaisten suussa Gustaf Moenting ei kuitenkaan taipunut. Puheissa ja lehtiartikkeleissa nimeksi tuli Sourun Monttu tai Monttoni.

Janne Ahonen osti laivan rautaruukin omistajalta kauppaneuvos Isak Löfiltä vuonna 1910. Janne antoi matkustajahöyryn nimen Urpo. Se Monttu oli kai hankala Jannenkin lausua.

Janne kuitenkin kuoli hukkumalla jo vuonna 1911. Oletimme suvussa aina, että Janne hukkui  näissä laivurihommissa. 

Yllätysekseni löysin Jannen kuolemasta artikkelin Raivaaja -lehdestä vuodelta 1911. Artikkeli tuotti uutta valoa Janne poismenoon: "...weneliikkeen harjoittaja Janne Ahonen oli juowuksissa kävellyt Kuopiosta Haapaniementietä likawiemärisillalle josta putosi järween. Vaikka lähelle sattuneet huudon kuultuaan meniwät apuun, ei A:ta woitu enään henkiin wirwoittaa."

Tämä oli aika säväyttävä lisätieto. Että hukkui likaviemäriin kännissä... Tuota ei ollut kirjoitettu perhekronikkaan.

Laiva jäi siis perikunnalle alle kaksi vuotta sen hankkimisen jälkeen. Perikunta möi laivan vuonna 1913 H. Saastamoiselle. 

Sitkeästä etsimisestä huolimatta en löytänyt wanhoja valokuvia  Ahosten lyhyeltä omistajankaidelta 1910-1913, tai ajalta ennen noita Saastamoisen tekemiä muutoksia. Paitsi tuo ylempänä oleva telakan rakennekuva Gustaf Moentingista.

Saastamoinen teki laivaan isot muutostyöt, kuvan perusteella laipioiden ja kannen korotus, uudet kansirakenteet jne muutokset  matkustajalaivasta hinaajaksi. Samalla vuosi 1913 merkittiin Urpon rakennusvuodeksi.

Urpo romutettiin Kuopiossa 1950-luvulla. Laivaa ei siis enään ole.

Siitä toisesta Jannen laivasta, Uskallus nimisestä Kuopion vesillä joskus 1895 ja 1911 välissä liikkuuneesta höyrylaivasta en löytänyt mitään, ei edes lehtijuttuja. Niitä yleensä edes on. Nimi taitaa olla liian usien normitekstissä joten tiedon kaivamiseen menee paljon enemmän aikaa.

Merenkulun höyrykoneoppia ja koneenhoitajan tutkinto

Päätin viime syksynä lähteä opiskelemaan aikani kuluksi merenkulun koneoppia ja höyrykonetekniikkaa.

Tähän tuli tilaisuus kun Suomen Höyrypursiseura (SHPS) tarjosi jäsenilleen mahdollisuutta koulutukseen. Pätevöityneitä höyrykoneenhoitajia kun ei ole riittävästi ja keski-ikäkin on jo eläkeläisten kategoriassa. Jos jotain ei tehdä rupeaa laivat jäämään satamiin.

Koulutus kestää puoli vuotta ja liki kaikki viikonloput, ja siihen pitää saada päälle vielä praktiikoita useampi sata meripäivää. Taidan itsekin ehtiä eläkkeelle ennen varsinaista valmistumista ja Trafin antamaa varsinaista kirjaa. Mutta teoriat valmistuu nyt keväällä.