Kävin Helsingin Kansallisarkistossa ja tilasin tutkijasaliin Kuopion rekisterialueen laivarekisterit Aa:32 ja Aa:33. Ja sieltähän niitä löytyi: sekä Taimi että Rauha olivat kirjattuina, kumpikin omalle sivulleen, omana virallisena merkintänään.
Tämä on iso juttu. Tähän asti molempien aluksen olemassaolo on nojannut sukukronikkaan, museoiden tietoihin ja lehtileikkeisiin. Nyt niistä on ensikäden viranomaislähde, suoraan rekisteristä. Aika sykähdyttävä hetki tutkijasalissa, en valehtele.
Taimi löytyi vanhemmasta osasta (Aa:32, N:o 113), rekisteröitynä 9.11.1900. Se on puinen, limilautainen, kaksimastoinen kaljaasi, signaalikirjaimet V.R.J.F. Päämitat 22,40 × 6,10 × 1,83 metriä ja vetoisuus 43,57 nettorekisteritonnia. Rakennettu vuonna 1895 Leppävirran Säijänlahdessa, Paavo Tirkkosen johdolla. Omistajiksi on merkitty venemiehet Janne ja Erik (Eero) Ahonen, koko alus, osto 15.10.1900. Rekisteri seuraa Taimia loppuun asti: Eero myi aikanaan osuutensa eteenpäin, ja alus poistettiin rekisteristä uponneena 2.6.1939. Eli Taimi ehti elää pitkän elämän, lähes neljäkymmentä vuotta.
Rauhan kohdalla rekisteri kertoo myös karun aikataulun. Janne osti tämän ison lotjan vain reilut puoli vuotta ennen kuolemaansa — hän hukkui 30.11.1911. Miksi mies hankki noin kookkaan aluksen juuri silloin, jää toistaiseksi avoimeksi. Rauha itse poistettiin rekisteristä 24.4.1914 merkinnällä, että proomu oli joutunut hylyksi.
Samalla tämä ratkaisee yhden vanhan kysymyksen: mistä Rauhasta oikein on kyse. Ei mistään vanhemmasta samannimisestä aluksesta, vaan nimenomaan tästä 1899 Oravissa rakennetusta lotjasta.
Sen sijaan kaksi laivaa loisti rekisterissä poissaolollaan. Uskalluksesta ei ollut mainintaa — mikä on oikeastaan luonnollista, sillä kyseessä oli pieni höyryvene. Urpon puuttuminen on hiukan oudompaa, mutta sekin saattoi jäädä kokonsa puolesta tuon ajan säädösten asettaman rekisteröintipakon alapuolelle. Urpohan kulki aikoinaan ns. kolibrihöyryjen joukossa.
Kirjoittelen näistä ja muista löydöksistä laajemmin myöhemmin. Aion vielä käydä uudelleen Helsingin Kansallisarkistossa, ja kesälomalla on tarkoitus kaivella Jyväskylän Kansallisarkistossa sekä Mikkelin ELKAssa. Etsintä siis jatkuu, kuten tapana on.
Mulla on vahva mutu siitä, että ongelma on näiden lipareiden tilaamiseen liittyvässä järjestelmässä ja koodeissa. Jostain syystä nuo Fiatin omat osakoodit (Mopar Window Bezel kit, gun metal color 68307693aa ja tuulilasi 68315720aa) eivät tunnu istuvan järjestelmiin yhtä suoraviivaisesti kuin niiden pitäisi. Saman suuntaista epäilyä oli jo viime kierroksellakin, kun oikea kitti ei meinannut millään löytää tietään tiskin yli (Loputkin lipareet kauppiaalla (19.1.2023)).
Taustalla lienee Fiatin solmuinen valmistajakuvio. Mopar on se varaosamaailma, jonka kautta Fiatinkin alkuperäisosia haetaan, ja virallisissa Mopar-kanavissa Fiat 124 Spider näkyy omana mallinaan. Samaan aikaan Hiivatti on Japanian Mazdan sukua, auto perustuu Mazdan MX-5:een ja on tehty Mazdan kanssa samasta perheestä. Eli kun yrittää tilata Fiatin osaa Moparin koodilla autoon, joka on valmistettu Mazdan tehtaalla, ja nykyään kaiken taustalla leijuu vielä Stellantis, niin tämä ei sitten näköjään aina mene tiskillä ihan laakista oikein.
Tästä alkaa jo tulla oma pieni juttusarjansa. Ensin oli Avaimen patterin vaihto - Spider ja MX-5 Miata (25.7.2024), sitten Uudet avaimen patterit Spideriin (28.12.2025). Ensimmäisessä kirjoitin, että vaihto tuli jälleen ajankohtaiseksi. Jälkimmäisessä ihmettelin, että vastahan nuo pari vuotta sitten uusin. Nyt voidaan todeta, että kehitys kehittyy. Enää ei tarvitse odottaa edes paria vuotta.
Tilasto patterin kestosta ei tämän blogin perusteella ole mairitteleva. Yksi patteri kesti heinäkuusta 2024 joulukuuhun 2025. Seuraava joulukuusta 2025 tähän kevääseen. Suunta on siis selvä, mutta väärä. Jos sama tahti jatkuu, seuraava patteri vaihdetaan varmaan sitten kun ehdit lukea tämän postauksen loppuun?
Joulukuussa esitin teorian, että tallissa säilyttäminen voisi syödä patteria, jos avain saa taskusta heikonkin yhteyden autoon ja radio huutaa omiaan koko ajan. Se teoria ei ole vanhentunut yhtään. Hieman huolestuttavaa vain, jos auto ja avain viettävät keskenään yhteistä laatuaikaa selkäni takana.
Tuohon menee edelleen CR2025. Se on sentään pysynyt vakiona.
Viimeksi (Ei se ollut se startti (25.10.2025)) epäilin startin relettä. Ei siellä sellaista relettä edes ole.
Virta startille tulee suoraan virtalukon pohjasta. Eli vika onkin ilmeisesti siellä. Ja tämä virtalukon pohja on näköjään saanut lopullisen tällinsä.
Tuohan vaihdettiin jo kertaalleen taannoisen rosmoepisodin jälkeen (ks Virtalukko, lukon pohja ja viiksi uusiksi (22.8.2022)). Tämä tarvikeosa ei ollut kovin pitkäikäinen.
Homma jatkuu. Ajokauden alkuun on vielä reilusti aikaa.
Toisin kuin viime kierroksella, nyt löytyi helposti korjaamo joka suostuu ottamaan homman työn alle. Tilaukseen lähti tuulilasi ja ne samat kertakäyttöiset pirun ikkunalipareet tuulilasin ympärille, tällä kertaa saman tien heti oikean värisinä. Toimitusajaksi luvattiin noin 4–5 viikkoa. Varasin vaihdon toukokuulle, jotta sen kovan katon kanssa ei tarvitse pelailla.
Aika on nyt kalenterissa 11.5.2026. Katsotaan meneekö tämä tällä kertaa laakista oikein vai saadaanko tästä taas jatkokertomus. Vanha näyttö tästä aiheesta ei varsinaisesti rohkaise mutta nyt onkin eri tekijä.
Talven tykitykset on tältä erää tykitetty. Koneeseen menee SAE 5W-30 moniasteöljyä vajaa puoli litraa. Ei siis mikään iso juoppo laite, vaikka meteliä ja asennetta tästä löytyy enemmän kuin monesta hienommastakin moottorivehkeestä.
Etualalla paketissa s/s Lokki, sen takana s/s Turso. Molemmat edelleen talvipaketissa.
Lokki oli vielä viime viikonloppuna hiukan kallellaan. Satamahinaaja kävi rikkomassa jääpeitteen ja alus oikeni.
Hioin Turson ovia.
