Fillarointiajokausi jatkuu moottoripyörällä

Fillarointiajokausi loppuikin lyhyeen ja pyörä siirtyi yllättäen talvipajalle. Tästä varmaan lisää myöhemmin...

Nyt sitten on ajeltava moottoripyörällä loppukausi. Painnonnostoharrastukselle tämä tarkoittaa hyvää ja huonoa. Harrastus pääsee jatkumaan, mutta paino nousee.

Pitänee siis miettiä fillaroinnin rinnalle jokin talvikauteen sopiva liikuntamuoto.

Pinna poikki sieltä - Ja muita syysajelukuvia

Eilen kotiin ajellessani tuntui siltä kuin kumi olisi ollut vajaa, laakeri rikki tai pyörän runko olisi ollut poikki. Pysähdyin pientareelle tutkimaan aihetta mutta en siinä pyllistellessäni keksinyt syytä.

Himassa tutkin pyörän kunnolla ja huomasin, että yksi pinna on mennyt poikki. Ja nyt tätäkin peliä voidaan kutsua kyykkypyöräksi.

Tällä viikolla on sitten pakko moottoripyöräillä kunnes saan tämän korjattua.

Ketjutkin ovat kesän aikana venyneet. Taitaa tuo venymä johtua mahtavasta poljinvoimasta.

Eilen kävi niin, että ensimmäistä kertaa mokomat pomppasivat pois paikaltaan, vaikka ketjujen kiristys on jo tapissa. Ketjujen putoaminen tapahtui kohteliaasti kotipihalla. Yleensähän nämä laitteet hajoavat vain maksimietäisyydellä lähimmästä lämpimästä huoltotilasta, pimeässä ja umpisateessa. Selkeästi on laitteen feng shui kohdallaan.

Tuolle pitänee tehdä jotain, onnistuu samalla kun poikkinainen pinna korjataan.

Syyskuvia

Syksyn ajokeleissä tulee välillä hienoja hetkiä. Aurinko matalalla ja taustalla auringonkukkapelto. Ei voi valittaa.

Sadekelillä kaipaan pidempää takalokasuojaa. Nyt se on hiukan liian lyhyt ja rapaa potan takaraivon sekä ajotakin selän melko perusteellisesti.

Lokasuojan jatko on kehittynyt suunnitelmissa koko kesän ajan. Luulen, että teen talvella rapalipan nahasta niin, että se sopii saumattomasti pyörän muuhun tyyliin.

Takki on btw gore-tex -vuorinen joka löytyi kuin sattumalta työnantajan promotavaran alennusmyynnistä. Tex-housut taasen löysin Haltin tehtaanmyymälän poistomyynnistä. Hyvin ovat toimineet fillarointiajokamoina, kovallakin sateella.

Mielenosoitukseen katsastuspakkoa vastaan

Nyt kannattaa ajaa pidemmältäkin hyvän asian perään. Stadissa mielenosoitus katsastuspakkoa vastaan lauantaina 22.9.2012.

Moottoripyörien vuosikatsastuksella ei paranneta liikenneturvallisuutta, ympäristöä tai edes omaisuuden suojaa. Sillä parannetaan katsastusalan yrittäjien liikevaihtoa.

Lisätiedot: http://www.bajahill.net/2012/09/liity-vastustamaan-maaraaikaiskatsastuk.html

Öljynpaineen seuranta näkösälle

Mittari löysi paikkansa takapytyn oikeasta yläkulmasta.

Liitäntäpalikoita kiinnitystä varten. Oikealta vasemmalle: Alkuperäinen öljynpaineen anturi, haaroituspala, yhdistetty letkunippa-kiinnitin ja tiivisteet ja mutterit. Tällä Matin ideoimalla rakenteella haaroituspalan voi kääntää osoittamaan mihin suuntaan tahansa kiristyksen kärsimättä.

Yksi ahtamisprojektin huolenaiheita oli HD:n tehtaan asentama moottorin öljynpainevalo. Syttyessään se lähinnä tiedottaa jo syntyneestä moottorivauriosta. Toisinsanoen, kun paine on kadonnut niin alas, että valo syttyy on usein jo myöhäistä, varsinkin jos alla on ahtoa ja koneessa sattuu ja tapahtuu.

Käytössä oleva Eaton 24 ahdin ei tarvitse öljynpainetta eikä ole liitetty moottorin voitelujärjestelmään. Eaton on ruuviahtimena voiteluvapaa, ruuvit ovat teflonpinnoiteisia ja ahtimen pieni vaihteisto ui öljyssä jota ei ainakaan periaatteessa ole edes tarve vaihtaa.

Löysin eräällä ameriikan duunireissulla hyllystä muutamalla taalalla öljynpainemittarin jonka raijasin Matille asennusta varten. Ajatus oli jättää alkuperäinen öljynpainevalon anturi paikalleen ja laittaa mittari tämän systeemin rinnalle.

Kytkennät paikallaan, haaroituspalasta ylös lähtee mittarin painetiedon letku.

Pienellä pähkäilyllä päädyin sijoittamaan mittarin takapytyn oikeaan yläreunaan kuskin sisäreiden viereen. Siinä se ei ole koko ajan silmissä mutta tilannetta tulee silmäiltyä samalla kun tarkkailee ahtopaineita ja muita moottorin tilatietoja. Itse mitari on joustavan letkun päässä joten sen voi tarpeen vaatiessa jatkossa siirtää muuallekin.

Matti sorvasi ja jyrsi mittarin kytkentäletkulle siirtopalikat niin, että ne mahtuivat ahtoilman paineakun taakse kunnialla. Näinkin pienten ja huomaamattomien osien kanssa tuli kaikenlaista pikkuohjelmaa muutamalle illalle.

Systeemi on kuitenkin todettu ajossa toimivaksi ja kattavaksi, eikä mittarin paikallekaan tullut muutostarpeita. Laakista toimivaa.

Se lehtistaran toinen päivä

Kuten edellisessä jutussa (Lehtistaran päivä (31.8.2012)) lupasin niin tässäpä tämä lehtileike siitä toisesta artikkelista.

Tällä kertaa en saanut edes nimeäni painetuksi, mutta toimitus laittoi ajokuvan ja sormet toiseen kuvaan. Ja kuvahan kertoo enemmän kuin pitkätkään löpinät, joten tämä jää tähän. Kato kuvasta loput.

Lehtistaran päivä

Pääsin jälleen kerran lehteen. Tällä kertaa Metallitekniikka (numero 7-8/2012) halusi edustavan miesmallin kuvattavakseen.

Oli siinä myös jotain jorinaa sähköpolkupyöristä ja niiden valmistamisesta.

Piakkoin on myös toisessa lehdessä toinen juttu, toimittaja ampuu tarinaa kai sarjatulella. Laitan myös siitä jutusta mugshotin tänne, jahka lehti ilmestyy.

Avoimien ovien päivät jatkuvat ajoneuvojen tietoturvassa

ITS-boksi vaikka mp:n satulan alle.

Taloussanomat uutisoi hiljakkoin (TS 22.8.2012) kuinka tietoturva on jäänyt lähes kokonaan huomiotta autojen tietokoneistuessa. Uutisessa pani silmään Toyotan edustajan kommentti:

- Ne [autojen sisältämät tietokoneet] on suunniteltu vaihtamaan koodausta jatkuvasti. En sano, että niihin on mahdotonta hakkeroitua, mutta varsin lähellä se on, sanoo Toyotan tiedottaja John Hanson. 

Tietotekniikan alalla yritysten virallisilla puhemiehillä sentään on sen verran tilannetajua ja teknistä osaamista, että tuollaisia sammakoita ei pitäisi päästä ilmoille. Varsinkin kun autoissa standardinomaiseen CAN-väylään ei kuulu juuri mitään tietoturvaa. Kaikki mikä pääsee väylään kiinni on suoraan 'turvallista ja ok'. Väylän kautta sentään ohjataan kaikkea CD-soitimesta moottorin sytytykseen ja vaikkapa ABS-jarruihin. Onneksi tämä väylä on moottoripyörissä vielä harvinainen.

Jos kommentin tavoitteena on rauhoitella suurta yleisöä ajoneuvojen tietoturvan osalta niin kommentoija aliarvioi yleisönsä ymmärryksen tason pahasti. Jos taas kommentin kuvastaa alan toimijoiden osaamista ja suhtautumista tietoturvaan yleensä, niin homma muuttuu mielenkiintoiseksi viimeistään ITS-hankkeiden (ks Isoveljen valvontasuunnitelmista päivitys 15.11.2011 ja ITS kutittelee ikävästi - Isoveli valvoo 23.2.2011) myötä.

Mielenkiintoiseksi siksi, että autoihin (ja moottoripyöriin) kaavaillaan jälleen yhtä pakollista laitteistoa joka osaa kommunikoida ulkomaailman kanssa. Autoissahan mahdollisia tietomurtokohteita on jo nyt lukuisasti: Fyysiset väylän päätepisteet konehuoneessa, lukoissa, valoissa, radiossa jne sekä langattomat komponentit puhelimen hands-free:lle, lukkojen ohjauksineen ja vaikkapa rengaspaine- tai sadetunnistimineen. ITS:n myötä tähän 'suhteellisen suljettuun' järjestelmään tulee siis yksi ovi lisää, ja rutkasti muistia ja suoritintehoa. ITS-järjestelmä on jo itsessään mielenkiintoinen murtokohde koska sen kautta saa suoraan taloudellista hyötyä.

Ketä tällainen ajoneuvojen hakkeroiminen sitten kiinnostaa? Luultavasti kiinnostuneita on paljon suurempi joukko kuin kukaan osaa arvioida. Ei myöskään pidä aliarvioida idioottivarmojen systeemien mahdollisuuksia, idiootit ovat yleensä hyvin älykkäitä.

Liian rajua kyytiä - Murtumia laukun kiinnityksissä

Ajotyylini on sivulaukun kiinnityksiin nähdin selkeästi liian vauhdikasta. Tai sitten Espoon pyöräteiden kunto on ainakin tasaisuuden osalta surkea.

Sivulaukun kiinnityskoukku oli alunperin muovinen ja se murtui jo reilu kuukausi sitten. Tuolloin korvasin muovilipareen metallisella vaatekoukulla. Tänään huomasin sitten koko kiinnityslevyn murtuneen (ks. kuva). Yhden ruuvin varassa oleva laiskan miehen kiinnitys kostautui.

Kuljetan laukussa lähinnä rautaa: Läppäri ja muutamia puhelimia. Painoa siis on jonkin verran ja sen vaikutus kertaantuu tärähdyksissä. Koska taaempi koukku on vielä lähempänä laukun keskipistettä siihen tulee paljon enemmän kuormaa.

Olen laukun kiinnityksissä ennenkin luottanut vaneriiin. Se on joustavaa eikä tahdo murtua millään. Tuo kuvan muovinen tukilevy vaihtuu siis vaneriseen. Samalla mietin koukkujen paikat uusiksi. Saattaapi samalla tulla jotain uutta keksintöä niidenkin osalle. Myös alhaalla keskellä olevan  tuen muoto tulee muutettavaksi sellaiseksi, että se ottaa takahaarukassa isomman ja laajemmalle alueelle jakautuvan kuorman.

Säästöä 1600% patterit itse vaihtamalla

Kysäisin merkkiliikkeestä paljonko maksaa käyttöauton wanhan avaimen elvyttäminen patterit vaihtamalla. Koska hinta oli pöyristyttävä googlasin ongelmaan ratkaisun ja vaihdoin patterin itse. Kiitos Delphille hyvistä ohjeista ja kuvista.

Säästöä operaatiossa tuli muhkeat 1600 prosenttia. Ohjeet ilmaiseksi ja patterit muutamalla eurolla. Aikaakin meni ensikertalaisella vaihtoon vain muutama minuutti.

Tästä nousi jälleen mietteitä korjaamotoiminnan hinnoittelupolitiikasta. Jos itse pyörittäisin korjaamoa niin tekisin tällaisen kuluiltaan muutaman euron toimenpiteen palveluna ilman kustannuksia, tai edes omakustannehintaan. Saisin onnellisen asiakkaan joka tulee vastakin mielellään asiakkaaksi. Nyt tällainen hinnoittelu vie ajatukset rosvoamiseen eikä jatkossa(kaan) tee mieli asioida moisen ryöstölaitoksen kanssa.

Komissio katsastusalan valepukkina

Komissio julkaisi taannoin pitkään valmistellun esityksensä joka koskee moottoripyörien vuosikatsastusta. Motoristin kypärään osui komission käyttämä perustelu katsastuksen tarpeellisuudesta.

Taustatöissä aktiivisesti lobannut  Dekra (monikansallinen katsastusjätti Saksasta) on näes saanut komission toitottamaan omia tilastojansa. Toisin sanoen Komissio on ottanut kannan, että se puoltaa vuosikatsastusta koska katsastusalan yrittäjät sanovat, että sellainen tarvitaan.

Dekran julkaisemien tietojen mukaan mopo- ja moottoripyöräonnetomuuksista peräti kahdeksan prosenttia johtuu teknisistä vioista jotka voitaisiin välttää, jos pyörille tehtäisiin jokavuotinen tarkastus. Luku nostaa kulmakarvoja useiden liikenneturvallisuutta pitkään seuranneiden keskuudessa.

Moottoripyörille ei suoriteta vuosikatsastusta yhdeksässä Euroopan valtiossa. Jotta voitaisiin todeta, että vuosikatsastuksesta on merkittävää hyötyä liikenneturvallisuudelle pitäisi tietenkin maiden joissa sellainen on olla tilastollisesti merkittävästi turvallisempia kuin maiden, joista vuosikatsastuspakko puuttuu. Tällaista eroa ei kuitenkaan ole löydettävissä. Jos moottoripyörien lukumäärä suhteutetaan väkilukuun (ajomääriähän ei tilastoida luotettavasti) on liikenneturvallisuus Suomessa parempi kuin useassa sellaisessa maassa, joissa moottoripyörille on katsastuspakko. Komission lobbaama tulonsiirto harrastajilta katsastuskorporaatioille ohittaa tämän logiikan kokonaan.

Myös Dekran tilastojen päätelmät arveluttavat. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa julkaistuissa tutkimuksissa yhdessäkään ei mainita moottoripyörien teknistä kuntoa onnettomuuksien osatekijänä. Liikenne- ja viestintäministeriön lähetekirjeessä  mainitaan tekninen puute onnettomuuden osasyynä 3,1 prosentissa vuosina 2002-2007 (VAKES:in tietokannasta saatu tilastollinen otos, ei julkaistu tutkimus). Kattava eurooppalainen moottoripyörävalmistajien onnettomuustutkimus MAIDS (jota yleisesti pidetään hyvin luotettavana) löytää teknisiä vikoja vain 5,1 prosentissa loukkaantumisiin tai kuolemaan johtaneista onnettomuuksista ja vain 0,3 prosentissa se oli onnettomuuden syntyyn vaikuttava merkittävä tekijä.

Kaiken lisäksi näissä tutkimuksissa tekninen vika lähes aina tarkoittaa joko renkaiden ilmanpainetta tai kuntoa. Muutama merkintä tulee jarruille ja loput harvat osumat muihin komponentteihin. Toisin kuin autoissa moottoripyörän rengas on kulutustavaraa. Paljon ajavalla kuluu ajokaudessa useampikin rengaskerta, jarrupaloista puhumattakaan. Vuosittain tai joka toinen vuosi tehtävällä virkarahatuksella ei liene vaikutusta renkaiden kuntoon.

Mediapeli yleisön ja poliitikkojen mielipiteistä käynnissä

Jos Dekra tai katsastusala olisi itse julkaisuut nämä tilastonsa ja tiedotteet vuosikatsastuksen tarpeellisuudesta media tuskin olisi tarttunut aiheeseen. Sen sijaan media on hanakasti toistanut jaloa tavoitetta jopa tuhansen ihmishenkien säästymisestä vuosikatsastusten avulla, kun Komissio on toistanut alan toimijoiden tiedotetta. Sisällöllä tai tutkivalla journalismilla ei siis ole väliä, vain se merkitsee kuka tiedon välittää. Pienellä nettihaulla työstään kiinnostunut toimittaja olisi kuitenkin voinut löytää hiukan toisenlaisiakin ajatuksia uutisen taustoiksi.

Olen aina naivisti ajatellut, että EU ja sen hallinnon pää Komissio on luotu nimenomaan kansalaisia varten. Sen pitäisi siis ajaa kansalaistensa etua. Näin räikeä asettuminen liikevoittoa tavoittelevien monikansallisten katsastusalanyritysten taakse tuntuu jo oudolta. Homma haisee, ja pahasti.

Tässä tapauksessa uutinen ei mielestäni ole se mitä tiedotteessa kerrotaan ja mitä media on toistellut. Lööpin pitäisi olla 'Komissio katsastusalan valepukkina'. Toivottavasti EU:n parlamentti näkee asian taakse ja taustoihin, kun komission ehdotus joskus syksyllä tulee käsittelyyn. Peli ei suinkaan ole selvä, isokin vale menee läpi jos kukaan ei ole huutamassa valepukkia. Harrastajien tulisikin hanakasti kommentoida median uutisia faktoilla ja linkeillä esim MMAF:n ja SMOTO:n vasta-artikkeleihin (joiden kautta ym. tilastolliset tutkimukset löytyy viitteineen).

Kirjoittelin aiheesta viimeksi jutussa Liikenneturvallisuusargumentin suhteeton väärinkäyttö (14.4.2011). Muuta hyvää luettavaa on MMAF:n hyvä ja yhä ajan tasalla oleva juttu Mitä hyötyä moottoripyörien vuosikatsastuksesta olisi? (5.1.2007) sekä  Komissio ehdottaa moottoripyörille katsastuspakkoa (13.7.2012).