Turhan työn taitaja

Pyörää purkaessa tuli samalla purettua taaempi pakokäyrä. Se oli tehty niin tiukalla mitoituksella, että vaikka itse putki ei koneen käydessä ottanut runkoon, niin putkessa ollut lämpöteippi oli nirhaantunut rikki. Tiukkaakin tarkempi sovitus siis. Lämpöteippi on tässä kohteessa paikallaan koska alkukäyrä menee aivan squirttiboksin vierestä. Teippihän eristää lämpöä tehokkaasti ja näin pahin lämpö saadaan ohjattua pois arasta kohdasta.

Lentokonetyyliset varmistukset rosterilangalla. Tähän on ihan oma työkalukin.
Koska tuo alkukäyrä on patarautaa tulee se tietenkin jälleen ruostumaan teipin alla rajusti. Mutta se on sitten tulevaisuuden murheita se. Turhaa työtä sinänsä, että tämä on sitten tehtävä rosterista uusiksi viimeistään kaudelle 2013.

Ennen teippausta mäiskimme pajavasaralla putkea niin, että aikaisemmin teipit rikki nirhanneisiin kohtiin tuli pienet väistöt.

Kokeilin samalla lentokonetyylisten rautalankavarmistusten tekemistä kyseiseen kohtaan. Aikaisemmin mulla oli tää viritys kiinni kahdella rosteriklemmarilla, toinen teipin alussa ja toinen lopussa. Nyt teippasin putken pienemmissä osissa niin, että esin lambdan reiän (kuvassa) väistö tuli teipattua siistimmin.

Lämpönauha paikalleen märkänä

Lämpöteipin nimityksessähän se 'teippi' on harhaanjohtava, ei siellä mitään liimaa ole. Oikeamminhan tuon nimi on kai lämpönauha. Se laitetaan paikalleen märkänä, märkä nauha nääs venyy ja muotoutuu ja kuivuessaan sitten kutistuu paikalleen tiukasti.

Rullaaminen kannattaa aloittaa kohteen loppupäästä niin, että nousun suomut tulevat 'oikeinpäin'. Nousua ei kannata laittaa kovin paksusti, neljännes nauhan leveydestä riittää hyvin. Putken mutkissa tätä nousua joutuu kuitenkin säätämään.

Kannattaa muuten samalla pitää käsissään kunnollisia hanskoja. Nauha on lasikuitua josta irtoaa pieniä lasitikkuja jotka sitten uppoavat ihoon ja aiheuttavat sietämätöntä ja pitkään jatkuvaa kutinaa.Tätä en onneksi ole opetellut kantapään kautta vaan olen tässä uskonut suosiolla viisampia...

Kansalaisaloitteet myötätuulessa

Sekä EU että kotimainen eduskuntamme valmistelevat direktiivi- ja lakimuutoksia kansalaisaloitteiden tekemiseksi. Käytännössä tämä mahdollistaa kansalaisille tehdä lakiehdotuksia jotka komissio tai eduskunta joutuu sitten käsittelemään.

Tämä on hyvä uutinen varsinkin järjestäytyneille kansalaisjärjestöille joilla on jo olemassa kyky tehdä aloitteita sekä olemassaoleva jäsenkunta jonka kautta ehdotusten taakse saadaan massaa. Samalla tämä on myös uhka, jos esimerkiksi aktiivista viherpiiperömummokerhoa harmittaa vaikka moottoripyörien tai -ratojen olemassaolo.

Käsittelyssä laki toki saattaa muuttua, ja muuttuukin jos se on vastoin jotain toista lakia tai olemassaolevia periaatteita. Luotamma myös siihen, että edustuksellinen järjestelmä lakia valmistelevine ministeriöineen ei päästä läpi mitä tahansa tyhmäilyä. Toisaalta, historia ja tähän mennessä säädetty ei tue tätä luottamusta vaan asia on melkein päinvastoin...

Tässä on hyvä myös muistaa, että edellisen kerran nimiä kerättiin isommin vuonna 1998 (Kansalaisadressi joka luovutettiin eduskunnalle 5.5.1998). Silloin adressiin saatiin käsittämättömät yli 60000 nimeä. Valitettavasti tulokset jäivät tuolloin laihoiksi, eduskunta siirsi yhden kaikkien aikojen suurimmista kansalaisadresseista arkistoon pölyttymään eikä asia edennyt kuin vasta 2004 ihan muista syistä. Olemme tämänkin jälkeen näitä keränneet mutta tuo 1998 kokemus vei allekirjoitaneen motivaatiolta pohjan kokonaan pois.

Aloitteet:


Tässä tulee muuten mieleen hiljakkoin lukemani Ben Eltonin kirja Blind Faith jossa kuvattiin tulevaisuuden ääridemokraattista kansalaisyhteiskuntaa. Siinä lakeja voitiin säätää lennossa kunhan paikalla oli vähintään neljännesmiljoona samanmieliestä äänestäjää. Kannattaa lukaista, tosin tuota ei taida olla tarjolla ainakaan vielä suomenkielisenä.

ITS kutittelee ikävästi - Isoveli valvoo

ITS eli Intelligent Transport Systems (liikenteen älyjärjestelmä) nostaa Euroopassa jatkuvasti päätänsä. Sitä markkinoidaan kuluttajille hiljalleen erilaisina palveluina sekä ympäristön ja turvallisuuden parannushankkeina. Myös nykymuotoinen ajoneuvojen verotus joka pohjaa pääosin hankinnan, omistamisen ja polttoaineen verotukseen on tiensä päässä, varsinkin jos halutaan ohjata kansalaisten hankintoja ja käyttötapoja ympäristön kannalta nykyistä parempiin vaihtoehtoihin verotuksen keinoin.

Liikenteen kokonaisverotuksesta ei nähdäkseni käydä missään kunnollista kokonaisvaltaista keskustelua johon myös kuluttajat tai edes kuluttajien etujärjestöt voisivat ottaa osaa. Liikenteen (verotuksen) kehityshankkeita, tietulleja, veromuutoksia ja vaikkapa otsikon mukaista ITS:ää ajetaan sisään yksittäisinä hankkeina ja vieläpä usein kovin teknologiapainotteisesti.

Nykymallilla myös sähköajoneuvojen käyttäminen on verotukselliselta kannalta ’liian halpaa’, täysi tankki kun maksaa vain muutamia euroja. Järjestelmää on muutettava ja kehitettävä ennen kuin sähköajoneuvoista tulee oikeasti yleisiä ja suosittuja, tai valtion verotuloihin tulee liian iso lovi.

Indagon valmistama ITS-boksi mahtuu taskuun

 
Järjestelmään voi tehdä useita erilaisia hakuja
 
Ruuhkka-alueen sisällä ja ulkopuoilella ajetut metrin on helppo erotella
 
Joka ikinen tie, paikka ja aika logataan
 
Tietoja voidaan jakaa myös kellonaikojen suhteessa
 
Jokaisen ajoneuvon paikka tiedetään joka hetki
Kotimaisia ITS-hankkeita

Liikenneministeriö on ehdottanut, että yksityisautoilu on hinnoiteltava kilometriperusteisesti (HS 17.1.2011). Ajatuksen takana on saattaa voimaan ruuhkamaksut sekä edistää ITS-pohjaisen järjestelmän kehittämistä. Ministeriöllä ja TraFi:lla on jo menossa (verovaroin kustannettu ja kallis) pilotti jossa näitä järjestelmiä testataan Trafi:n omissa autoissa.

Trafi:lla on myös motoristeille oma pilottihanke. Oivallisesti nimetty EcoIST-hankkeen ajatuksena on kehittää moottoripyörille soveltuva ”turvallinen ja ympäristöystävällinen liikenne” (EcoIST). Hanke on jaettu kolmeen vaiheeseen. Ekassa vaiheessa paikkatietoa kerätään jo keskitetysti (joka on iso ongelma yksityisyydelle) ja tavoitteena on kerätä liikkumistietoa (!) ja antaa kuljettajalle entistä parempaa tietoa ajotavoista ja kulutuksesta. Toisessa vaiheessa pyörään ja ajoasuun integroidaan 112 eCall systeemi joka onnettomuustilanteessa hälyyttää automaattisesti apua. Kolmannessa vaiheessa moottoripyörä varustetaan liikenteen suoriteperustaisen maksamisen edellyttämillä laitteistoilla.

Kaikenlaisia hankkeita (katsastuspakko, roplauskielto, ITS jne.) ajetaan liikenneturvallisuuden ja ympäristön parantamisen argumenteilla. Asiaa kritisöivä ja vastustava tulee näennäisesti vastustaneeksi turvallisuusparannuksia tai ympäristön parantamishankkeita, mikä on poliittisesti arkaluontoista. Koska jokaisella hankkeella on nykyään nämä samat myyntiargumentit pitää siis kysyä, mitä osa-aluetta liikenneturvallisuuden tai ympäristön parantamisen osa-alueilla halutaan korjata ja mikä olisi siihen oikeasti kustannustehokkain keino. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi ei saa uhrata muita tärkeitä periaatteita, kuten esimerkiksi vapaan yhteiskunnan, mielipiteen ja liikkuvuuden oikeusperiaatteita tai vaikkapa verotuksen läpinäkyvyyden ja ennakoitavuuden tarvetta.

Mitä haittaa ITS:stä sitten olisi?

ITS on itse asiassa kaksipuolinen käsite joista tässä on ollut esillä vain toinen. ITS perustuu ajoneuvojen liikkumistiedon keskitettyyn keräämiseen erilaisia tarpeita varten: Liikennejärjestelmän kehittäminen, verotus, ruuhkamaksut, sakottaminen ja vaikkapa henkilöhaut onnistuvat tältä pohjalta vaivattomasti. Se toinen puoli on sitten ajoneuvon automatisoitu reagoiminen ITS:n antamaan palautteeseen, esimerkiksi autojonojen ja ruuhka-aikojen tai vaikkapa tien lähistöllä liikkuvien hirvien takia nopeusrajoitukset joita ajoneuvolla ei voikaan ylittää, mutkakohtaisia nopeuden pudotuksia, ajoneuvo ei kulje kiellettyyn ajosuuntaan, tieltä poistuminen ei ole mahdollista ja tuhansia muita vaihtoehtoja joita ei vielä ole edes keksitty.

Kaikkeen kerättyyn tietoon pätee aina muutama nyrkkisääntö: 1) Kerättyä tietoa ei varmuudella saa koskaan pois ja 2) kerätylle tiedolle kaikkein houkuttelevin ja todennäköisin ensimmäinen käyttö on tiedon väärinkäyttö. ITS:n puolustajat heittävät tähän usein, että onhan meillä jo nyt tällaisia tiedon keruun keskitettyjä järjestelmiä vaikkapa terveydenhuollon tai jokaisen ihmisen taskussa olevan kännykkäjärjestelmän kautta.

Potilastietojen vuotamisten ja väärinkäyttöjen lähihistoriaa ei tarvinne selitellä. Myös mobiiliverkko on luonteeltaan erilainen kuin ITS olisi: Tieto on hajallaan toisistaan erillisten operaattoreiden järjestelmissä, viranomaisella ei ole siihen suoraa pääsyä, kuluttaja voi halutessaan käyttää vaikka prepay -anonyymiliittymää tai jopa sulkea koko puhelimen pois päältä. Sen sijaan suunniteltu ITS olisi lakisääteinen ja pakollinen, kiinteästi jokaiseen ajoneuvoon liitetty järjestelmä jonka tiedonkeruu ja –käsittely olisi keskistettyä.

Jokainen historiaa tunteva tietää, kuinka nopeasti yhteiskuntajärjestelmä voi muuttua vapaasta demokratiasta totalitääriseksi hirmuhallinnoksi. Kaatuneiden kommunistivaltioiden turvallisuuspoliiseissa nähtiin paljon vaivaa huomattavasti vaatimattomampien seurantajärjestelmien luomiseksi. Luotua valvontajärjestelmää on erittäin vaikea purkaa pois jos poliittinen tilanne Suomessa tai muualla Euroopassa vähitellen tai muuttuisi. Tällainen järjestelmä hirmuhallinnon käsissä olisi todellinen painajainen, ja ennaltaehkäisevästi meillä onkin jo voimassa mm. laki yksityisyyden suojasta sekä tietosuojalaki. Myös perustuslaki takaa jokaisen kansalaisen yksityisyyden ja koskemattomuuden.

Onneksi sentään ainakin tietosuojavaltuutettu näyttää olevan hereillä. Hänen mukaansa kaavailtu GPS-pohjainen seurantajärjestelmä olisi vakava uhka yksityisyyden suojalle. Tässä yhteydessä on myös hyvä havainnoida Hesarin linja: Kaikki ITS:ää edistävät positiiviset uutiset näytetään uutisoitavan hanakasti. Tällainen virkakriittinen vapaan lehdistön uutisoima ITS:n kannalta negatiivinen asia nousi kuitenkin otsikoihin maakuntalehdissä (HS 1.2.2011).

On muuten sinänsä mielenkiintoista, että liikenneministeriöstä esitetään ehdotuksia verotuksen malliksi kilometripohjaisuutta. Tämä verotuspolitiikkahan on eduskunnan tehtävä, ja sen toteuttaminen valtionvarainministeriön heiniä. Kilometripohjainen verotus suosisi suurissa väestö- ja työpaikkakeskittymissä asuvia hyvätuloisia kansalaisia. Tällaisen verotusmallin ohjaustavoite esimerkiksi turvallisempiin ja vähemmän kuluttaviin ajoneuvoihin ei toteutuisi.

Toinen asia on, että miksi Suomi on tällaisen kehityksen kärkimaana? Miksi meidän veroilla kehitetään ja testataan globaaliin käyttöön järjestelmää, joka ei ole edes kuluttajien edun mukaista. Ja pitäisikö SMOTOn pyrkiä mukaan työryhmään asiaa valmistelemaan? Toisaalta ei haluttaisi olla mukana edistämässä tällaisten järjestelmien edistymistä, toisaalta niihin vaikuttaminen on lähes mahdotonta ulkopuolelta käsin.

Miten ITS voisi olla hyväksyttävissä?

Olen keskustellut suoraan ITS-kehittäjien kanssa siitä miten tällainen järjestelmä olisi helposti toteutettavissa ilman näitä yksityisyyden suojan ongelmia. Tämä vaatisi ajoneuvoon asennettavalta ITS-boksilta hieman kaavailtua enemmän älyä siten, että laskentaa ei tehtäisi keskitetysti vaan boksi tekisi sen ja jatkuvan liikkumistiedon mukaan raportoisi vain esimerkiksi kustannuksia. Jostain syystä tällainen avoimempi järjestelmä ei kuitenkaan ole pilotteja masinoivien ja ohjaavien virkamiesten vaatimuslistalla.

ITS:n adaptoituvaa puolta, siis sitä että osa ajoneuvon ohjaamisesta annetaan ITS-järjestelmän vastuulle ohi kuljettajan vastuuta, ei nykytegnologian avulla ole ratkaistavissa moottoripyöräilijöitä tyydyttävällä tavalla. Mutta erilaiset kaksipyöräisten luistonesto- ja hallintajärjestelmät kehittyvät nekin huimaa vauhtia, joutunemme palaamaan myös tähän osaan ITS:ää vielä tällä vuosikymmenellä.

Enskan levitys teettää kaikenlaista lisäduunia

Startin akselin laakeroinnin jatkopala
Jatkopala paikallaan, kuva alapuolelta enskan sisään
Vaihdepolkikimen akselin jatkos valmiina
Enskan levitys teettää samantien kaikenlaista lisäduunia. Ainakin startin akseli, vaihdepolkimen kiinnitykset ja astinlaudan kiinnitykset ja paikat pitää tehdä uusiksi. Tätä en tullut ajatelleeksi siinä vaiheessa kun enskaa vielä kasattiin, mikä toki lähinnä osoittaa oman ajateluni köyhyyttä.

Matti sorvasi enskakopan kanteen tulevan startin akselin laakerituen. Starttihan pomppaa ulos ja akseli tukee startatessa myös enskankopan kanteen. Tämä takaa startin toimivuuden myös tällä uudella konstruktiolla, tosin tuo teflonlaakeri on kuivana eikä siinä ole öljykylpyä kuten vakiona.

Myös vaihdepolkimien akselia piti jatkaa niin, että polkimet saatiin sovitettua paikalleen kunnialla. Samalla tuli sitten korjattua jo muutenkin renaava ja löysäksi kulunut vaihdepolkimen akseli.

Vielä on tekemättä astinlaudan uudet kiinnitykset, ne onnistunee yksinkertaisilla kiinnityspulttien jatkopaloilla. Asia selviää sitten kun enska on taas paikallaan ja paikat pääsee mittaileman kunnolla. Astinlaudan siirtäminen ulommas pyörän keskilinjalta syö muutaman asteen kallistusvaroista. En kuitenkaan usko tätä ongelmaksi kun olen jo viime talvena parantanut merkittävästi alustan komponentteja. Kesä näyttää...

Kuvat © Matti T, 2011

Mitä et saa piiloon: Korosta!

Kannen sovittelua ja mittailua

Vetokopan sahausta ja muotoilua
Raitalaita paikallaan
Ahtimen vedon pyörien laakeroinnin tuki tulee sen verran ulos, että enskakopan sisä- ja ulko-osan väliin jää väkisinkin muutaman sentin rako. Intohimoinen sisustajavaimoni on joskus lausunut ohjeen 'korosta sitä mitä et saa piiloon'. Miettiessämme Matin kanssa miten leikkaamme ja kiinnitämme enskavedon ulkokopan tämä lausunto välähti mieleen.

Ajatus kypsyi myös sen takia, että 20mm spacerin hinkkaaminen alumiinijöötistä autotallissa olisi toivottoman iso urakka, ja siitä olisi todella vaikea saada tasalaatuista. Päätimme lopulta tehdä koppien väliin 3 kpl 3mm alumiinilevystä työstettyä enskakopan yläosan muotoista 'prikkaa' ja laittaa kuhunkin väliin vain tavalliset pulttia syleilevät spacerit.

Näin koppien väliin muodostuu melko huomaamaton ritilä joka jatkaa sleeperi-ideologiaa mutta joka silmään sitten osuessaan täyttä omat visuaaliset tyylivaatimukseni.

Ahtimen ja vetohihnaan ohjainpörien tukilaakerointi ja -levy ovat vankkaa tekoa. Niiden takia enskakopan kanteen piti tehdä mpieniä avarruksia, josta oheinen videokin.

Mun kannaltahan tää kosmeettinen muutos oli helppo tehdä; Ideoimme useiden oluiden ääressä jutun ja lopulta Matti nakersi 10+ tuntia alumiinia samalla kun matkustin mukavasti junalla kotiin. Ja täytyy sanoa, että jos olisin itse tuon nakerrellut kasaan oman tallini työkaluilla niin olisi homma saattanut jäädä kesken, jos ei muuhun niin paineilmakoneeni laukeamiseen. Matilla sentään on pelit ja vehkeet, kokemuksen lisäksi.

Omakehu ei haise omaan nenään, muiden nenään ehkä, paitsi jos se on pieni ja äänetön.

Lopputulos irtonaisessa enskassa

Nippusiteillä voi korjata kaiken sen mitä jeesusteipillä ei saa korjattua

Viime kesänä akun heiluminen ja siitä johtuva maajohdon löystyminen aiheutti kaikenlaisia ongelmia, seikkailuja ja murheita. Näin talvella, samalla kun pyörä on pukilla kannattaa siis tämäkin kohta ottaa työn alle.

Ongelmana on orggisakkua hiukan pienempi akku. Sitä kiinni pitävä kumibandu jää löysäksi ilman jotain lisätäytettä. Ja löysästi kiinni olevasta akusta seuraa kaikenlaisia murheita.

Olimme eilen illalla juhlineet Tampereen baareja kierrellen pilkkuun asti. Siispä koin tämän ongelman ratkaisemisen sopivasti päivän aivokapasiteetin rajoja koettelevaksi pähkinäksi.

Ei se kovin elegantti ole, ja jos nippuside pettää niin ongelma uusiutuu. Tähän pitänee vielä palata ennen kevättä, mutta tämänpäiväiseksi tämä on hieno ratkaisu.

Enskavedon kriittiset paikat kasassa

Janne ilmoitteli, että enskaveto on kasassa ja pyörän voisi hakea Mäntästä loppupalikoiden asennukseen Tampereelle. Kaksipuolinen, 8mm hammasjaolla oleva teollisuushihna korvaa epäluotettavaksi todetun metalliketjun.

Näitä teollisuushihnoja saa kaksipuoleisina vain 10 hampaan välein ellei osta kerralla kokonaisen kiinantehtaan vuosituotantoa (jos tiedät muuta ota yhteyttä). Hiukan kyllä jännittää tuon vetopuolen ylimääräisen hihnapyörän kestävyys, kesä näyttää. Kuvasta tosin puuttuu vielä hihnapyörien tukilevy joka tekee koko hökötyksestä merkittävästi tukevamman.

Lopulta koko tämä hihnahienous jää piiloon enskakotelon alkuperäisen kannen alle. Matti T askartelee sen ja muut palikat kohdilleen Tampereella.

Kuva (c) 2010 Janne L http://jlmeccanica.blogspot.com/

Enskaveto etenee

Janne L on lisännyt blogiinsa kuvan jossa muutoksen kourissa olevassa enskassa on paikallaan jo osa hihnapyöristä. Tulee mulle samalla maalattavaa, näemmä. Tai kiillotettavaa...

Kuva (c) 2010 http://jlmeccanica.blogspot.com/ Janne L

Enskavedon muuttaminen hihnalle

ADHD palaa tänä talvena takaisin ahdinkantaan ja vapariajat on toivottavasti toistaiseksi ohi. Pidän yhä itsepäisesti kiinni tämän projektin perusajatuksesta, jossa tekniikka piilotetaan mahdollisimman hyvin ja pelistä tehdään ns. sleeper.

Koska teräsketjuvetoinen enskaratkaisu on jo todettu toimimattomaksi kääntyi katse hihnavetoon jonka tiedetään soveltuvan hyvin tämäntyyppisiin tarpeisiin. Tätä tarkoitusta varten tarvitsen siis kaksipuoleisen hihnan mutta sellaisia ei ole kuin teollisuushihnojen valikoimissa.

Hiukan taustatietoja hihnavedoista Harrikoihin. Alunperin näitä rupesi tekemään muutama tarvikevalmistaja. Hihnavedot suunniteltiin teollisuushihnoille koska pienillä tarvikevalmistajilla oli kyllä sorvi mutta ei hihnojen valmistuskapasiteettia.Myöhemmin kauppa kasvoi ja valmistajat huomasivat, että uusien tarvikehihnojen myynnistä meni sievoinen summa ohi suun. Tästä seurasi pieni mutta merkittävä muutos hihnapyörien mitoituksissa: Tavallisen teollisuushihnan hammasjako on tasan 8 mm, sensijaan esim BDL:n hihnoissa vakiojako on 8,07 mm.  Nämä tietoni perustuu viisaammilta kuulemiin totuuksiin eikä tämä teoriani siis välttämättä pidä paikkaansa. Mielestäni legenda kuitenkin kuullostaa loogiselta ja todelta.

Tästä hammasjaosta seuraa ongelma; Nykyään myynnissä oleville hihnapyörille saa sovitettua teollisuushihnan ja silmämääräisesti se näyttää sopivan hyvin, mutta mystisesti teollisuushihnan kestävyys on valmistajan myymää omaa hihnaa merkittävästi huonompi. Syy tähän ei kuitenkaan todellisuudessa ole hihnojen laadussa tai kestävyydessä vaan nimenomaan tässä hammasjaon muutaman satasen erossa.

Samantien muitakin muutoksia

HD:n kytkimen akselin vuosimalleissa '90 ja '91 välissä on ero: vanhemmissa on kiila-akseli ja uudemmissa spooriakseli. Vaihteistojen osalta palikat ovat muuten identtisiä niin, että pelkästään akselin vaihto onnistuu heittämällä. Enskan muuttuessa kuivaksi toki myös esim. akseliivisteisiin tulee muutoksia.

Minultahan hajosi kiila-akselilla oleva kytkinkello jo kerran (katso Vaparimuutoksen yhteydessä löydetty kytkinvaurio). Kaiken lisäksi näitä vakiomittaisia spooriakseleita löytyy mukavasti uudenkarheina HD-liikkeiden hyllyistä leveäperämuutosten jäljiltä. Vanhat hajoamiset sekä joka tapauksessa hankittavat uudet enskavedon palikat mielessä päätin samalla päivittää tämän akselin paljon tukevampaan spooriakseliversioon.

Metallivelho Janne onnistui löytämään vuotta uudemman mallin spooriakseleihin sopivat BDL:n palikat, joihin kaksipuolinen teollisuushihna sopii. Ainakin speksien mukaan. Valmiit palikat ovat kuitenkin aina varmempia (tai ainakin nopeammin saatavana ja halvempia) kuin sorvailla erikseen hankittuja hihnapyöriä vanhoihin osiin kiinni.

ADHD on tällä hetkellä Mäntässä palikoiden sovitusta ja asentamista varten.Kevättä odotellessa...

Blogi auki - Wanhaa ja uutta

Aloitin tämän blogin keräämisen lokakuussa 2010. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki tätä ennen päivätyt tarinat ja jutut on lisätty blogiin jostain muualta tai tarinan jatkuvuuden takia lisätty loka-marraskuussa.Muutamaa juttua olen myös jälkiviisaana hiukan muokannut.

Tämä nootti siis siksi, että kukaan ei pääse viisastelemaan esimerkiksi blogspot.com -palvelun olemassaolosta vuonna 2001...