Pinnaamassa lomalta

Pääsin ilokseni pinnausoppiin asiaa enemmänkin harrastaneen siivelle. Tämä oli minulle eka kerta pinnaamassa, ja sen ensimmäisen kertansa kuulemma muistaa aina.

Tällä kertaa ei pinnattu prätkän vanteita vaan polkupyörän vanne. Tekniikka ja työtavat ovat kummassakin melko samanlaisia. Ensin laskeskellaan pinnojen mitat. Tähän löytyy netistä useampiakin pinnauslaskureita (esim http://lenni.info/edd/ joka on suunniteltu fillareiden tarpeisiin).

Jos olisin aloitellut tätä yksin ilman oppimestaria niin homma olisi mennyt ns. käteen heti tässä alussa. Terminologia ja esimerkiksi se mistä kohtaa mitat otetaan ei ole aloittelijalle ollenkaan itsestään selvää. Ilmankos moni tuntuu pelkäävän vanteiden pinnausta.

Sensijaan kun vieressä oli joku jolla oli kokemusta, osaamista, sopivat työkalut sekä sopivasti pitkä pinna niin homma luisti myös ensikertalaiselta kuin rasvattu.

Hankalimmasta vaiheesta eli pinnojen pujottelusta ja kiinnittelystä napaan ja vanteeseen ei tullut kuvia. Kun piti keskittyä. Sorry.

Harrilla on pajallansa asiallinen pukki jolla vanteen kiristäminen suoraksi onnistuu helposti. Ensin vanteesta tehdään pinnoja sopivasti kiristelemällä pyöreä, sitten korjataan sivuttaisheitto. Sitten vanne pyöristetään uudelleen koska se kuitenkin muuttui soikeaksi sivuttaiskorjauksessa, ja tämän pyöristyksen jälkeen korjataan sivuheitto. Sitten korjataan pyöreys ja sitten...

Harrisoneja on nyt varastossa!

Harrisonin pajalle on saapunut pitkä rivi runkoja (Runkosuunnittelua fillariin (9.1.2012)). Olipa hienoa nähdä aika monta tuntia ruudulla hierottu virtuaalisuunnitelma luonnossa ja oikeana fillarina.

Hinnat alkaen 2850,-. Sillä saa oheisen kuvan mukaisen 250W laillisen sähköavusteisen polkupyörän. Tallilla oli näytillä vielä hiukan keskeneräinen vihreä-kultainen (kuvassa) sekä sini-kultainen malli.

Lisähinnasta sitten erilaisia maalauksia ja varusteita, laukkuja, lokasuojia, tehoa, parempaa satulaa tai vaihteistoa, lamppuja, kampia, race-only polkimia, napajarruja- ja dynamoja, kypärä tai vaikka heittoistuin, risukeula ja jotain muuta pientä. Kustom sen olla pitää! Fillareita voi ja kannattaa nyt kysellä suoraan Harrilta info@harrison.fi

Moottorinpuutteeseen puree lumitykki

Jokaisen motoristin, joka kaipaa moottoripyöräilyä näin talvisaikaan tulisi hankkia lumilinko! Tuli nääs hankittua moottorinkaipuuseen sopiva lumitykki. Jossain maalla kuulemma puhutaan lingosta mutta meillä Espoossapa tykitellään teitä pitkin. Näin pääsee liukkaillakin puristelemaan kahvoja ja ajamaan kahdella renkaalla.

On tuossa muutakin moottoripyörätunnelmaa. Sopivalla tuulella lumipölly tuiskuaa naamaan muistuttaen kovastitarkasti syksyistä ajotunnelmaa avokypärän kanssa. Samalla kun tie on sopivasti jääliukas niin tulee tasapainoakin harjoiteltua.

Moottoripyörään verrattuna tämä lumilimbo on hiljainen, mutta onneksi kuitenkin merkittävästi äänekkäämpi kuin esimerkiksi 20 vuotias ruohonleikkuri. Tällä saa naapuritaloyhtiön kyttääjien korvat punaiseksi myös silloin kun prätkällä ei polanteisella tiellä ilkeä pröötätä.

Lumitykillä kun päräyttää kilometrin päähän huoltoasemalle tulee sielläkin seuraa ikäänkuin olisi hienommallakin kultasiivellä liikkeellä. Eilen kanssani tuli juttelemaan noin 65 vuotias, hiukan humaltunut ylipainoinen limboharrastaja joka kertoi, että oli nuoruudessaan 50-luvulla omistanut samanlaisen mutta Tsekki- tai itävalmisteisen lingon. Huonona puolena lingossa on sama ominaisuus kuin moottoripyörissä: Vastoin markkinoinnin luomaa imagoa naiset laite karkoittaa tehokkaasti. Mutta tässä mielessä oiva laite, jos vanhemmat pussihousumiehet kiinnostaa.

Tienvarsikorjaus. Piti käyttää pulttia kun nippusiteitä ei löytynyt.

Tämä linko oli muuten heti samantien kuin kotonaan. Jo toisella käyttökerralla heittimen suuntauskahva luovutti kiinnityspulttinsa maantielle ja jouduin pysähtymään pientareelle. Ensin sitä penteleen mutteria hakemaan ja sitten 'tallille' etsimään korvaavaa osaa. Sormet siinä jäätyivät.

Muutenkin tykittely muistuttaa motorismia: Jokainen tuttu tai vaikka vastaantuleva koirankusettaja joka sattuu paikalle saa kuulla harrastuksesta. Kuinka myös heidän tulisi hankkia tällainen pätevä laite jolla pääsee arjen murheista eroon ja jonoista ohi. Siksi sinäkin luet tätä nyt.

Pientä vauhdinhurman puutetta, jos HD-harrastaja sellaisesta nyt voi puhua, korvaa vapautus suuntavilkku- ja kypäräpakosta. Voi kun tänä talvena tulisi paljon ja usein lunta.

Myös autoliitto kyseenalaistaa ITS-tiimin suunnitelmat

Myös autoliitto on herännyt arvostelemaan ITS-tiimin eli Ollilan liikennetyörymän tavoitteita ja tekemisiä. Sivuillansa "Autoliitto peräänkuuluttaa laajaa keskustelua tieliikenteen veroista (17.12.2012)" ja suomii kritiikitöntä julkista keskustelua.

Eniten tuossa työryhmässä panee silmään sen kokoonpano: Puheenjohtana on kansainvälisen öljy-yhtiön puheenjohtaja jolla on paljon kytköksiä myös IT-värkkiteollisuuteen. Muina jäseninä on teollisuuden ja kauppiaiden sekä viranomaisten edustajia. Työryhmässä ei ole mukana maksajien ja tienkäyttäjien eli kuluttajien edustajia, vaan mainittujen tahojen katsotaan valvovan myös kuluttajien etua.

Hiljakkoin Ollila laukoi julkisuudessa olleiden tietojen mukaan (TS: Jorma Ollila uskoo ruuhkamaksuihin – yksityisyys huolestuttaa (14.12.2012)), että huoli yksityisyyden suojasta voidaan ratkaista sillä, että kerättyjä tietoja ei pääse lukemaan kuin rajoitettu joukko viranomaisia. Tämähän menee aivan kuten Uvilan tapauksessa (HS: 94 poliisia urkki Auerin tietoja (16.12.2012)). Jepjep.

Olen ehtinyt kirjailla tästä ITS:n ihanuudesta useampaankin otteeseen. Edelliset löpinät aiheesta tässä blogissa: Avoimien ovien päivät jatkuvat ajoneuvojen tietoturvassa (23.8.2012), Isoveljen valvontasuunnitelmista päivitys (15.3.2011) ja ITS kutittelee ikävästi - Isoveli valvoo (23.2.2011).

Venäläisiä sähköpyöräsuunnitelmia

http://solifdesign.blogspot.fi/2012/11/electric-volga-v-11-final.html

http://solifdesign.blogspot.fi/2012/11/electric-volga-v-10a.html

http://solifdesign.blogspot.fi/2012/11/electric-volga-v-01a.html

Osui silmiin venäläisten tekemiä CAD-pyöriä. Näitä kelpaa tuijotella pidempäänkin, eikä ole mitään harakoita häiritsemässä silmää.

Tuolla on samassa blogissa muutakin mielenkiintoista, eikä haittaa vaikka venäjänkieli ei taipuisikaan natiivisti.

Sinänsä harmi, että noista pyöristä  ei ole esillä leikkauskuvia tai muita kuvia rakenteista tai suunnitellusta elektroniikasta. Kovasti kiinnostaisi naapurin ajatukset tällä rintamalla.

Olisiko jollakulla esittää hyvä linkki jossa olisi paitsi mielenkiintoisia designeja niin myös leikkaus- ja sovittelukuvia itse tekniikasta? Ensisijainen mielenkiinnon kohde on tietty kaksipyöräiset vaihtoehtoisten voimanlähteiden ajoneuvot...

Kopteri 20v bileet tänään

Tänään juhlitaan Suomen vanhinta mp-lehteä!

Kopteri 20v bileet lauantaina 17.10.2012 Virgin Oilissa, Mannerheimintie 5, Helsinki. 

Näinä vuosina olen ehtinyt kirjoitamaan Kopteriin palstan jos toisenkin, useinmiten anonyyminä MMAF:n palstalla mutta myös ihan oikeita juttuja ja omalla nimellä.

Kortti sukulaiselta

Kuva (c) Liikkuva Poliisi. Mp-poliseja 50-luvulla.

Tässä poliisijoukko Rämä: O***, P***, K*** ja T*** lähdössä Jorvaksentielle, koska siellä on nähty outo keltainen sähköpyörä. Sitä ajaa Prof. Hajamielen näköinen outo tyyppi, jolla on kypäräkin jostain 30-luvulta! Hajamieli on pitkä, hieman keskeltä levinnyt, ja kertoo puujalkavitsejä. Ja nauraa niille hekottaen. 4:n pollarin partio saa varmaan sähkömopoilijan kiinni ja vie sen Korkeasaareen. Siellä on samanlaisia.

Venturo Swap Lahdessa ensi viikonloppuna

Riku Routo myy Suomen Moottoripyörämuseon pihalla sijaitsevassa Venturo -designrakennuksessa kymmenien vuosien aikana kerättyjä aarteita, jotka sopivat loistavasti esimerkiksi kodin tai myymälän sisustukseen.

Venturo Swap avoinna:
Lauantaina 17.11 klo: 10-17
Sunnuntaina 18.11 klo: 11-16

Kaatumaton moottoripyörä?

Päiväunissani on pyörinyt täysin katettu sähköprätkä. Sen kanssa ajokautta voisi jatkaa ilman hurjaa pukeutumista, mutta kesällä tuulilasit voisi lempata jorpakkoon. Pyörän suorituskyky vastaisi suurinpiirtein bensakäyttöisten moottoripyörää.

Koska tällaista kaksipyöräistä on hankala tehdä ovat ajatukseni kääntyneet kanttaavaan kolmipyöräiseen. Piirtelin jo taannoin trikea joka täyttäisi laatimani mielikuvitusspeksit (katso Trik-E-Trick luonnostelua (7.2.2012)). Projekti on vain ollut täysin jäissä (muiden ajoneuvoprojektien ohessa) talo- ja talliprojektin takia.

Törmäsin netissä hiljan kaksipyöräisiin moottoripyöriin, jotka pysyivät pysäköitynä ja mateluajossa pystyssä gyroskooppien avulla. Tässäpä niistä muutama:

Yllä olevan videon ajoneuvon on tehnyt Thrust Cycle Inc joka väittää keksineensä jarruenergiaa talteenottavan, kiihdytyksessä auttavan ja kaksipyöräisen moottoripyörän pystyssä pitävän gyroskooppipohjaisen ratkaisun. Sivulla hyrräpyörää kehutaan vuolaasti mutta yksityiskohtia tai tekniikan tarkempaa kuvausta on turha etsiä.

Lit Motors C-1. Gyrot pyörän alla vaakatasossa.

Toinen vastaava yrittäjä on Lit Motors Californiasta. Yritys kertoo Thrust Cycleä enemmän tekniikastaan, mutta melkein kaikki videot on tehty tietokoneella ja oikeita ajovideoita  on harvassa.

Lit Motors:n laite perustuu kahteen vaakatasossa pyörivään grysokooppiin joita kääntelemällä saadaan pyörä pysymään pystyssä. Vastaavaa kahden tai useamman gyron tekniikkaa käytetään muuten myös avaruusaluksien asennon muuttamiseen. Lit Motorsin sivuilla on mainioita videoita joista tekniikka selviää.

Tällaista moottoripyörää olisi todella mielenkiintoista päästä koeajamaan. Vastoin parempaa tietoa veikkaan, että gyroskoopilla on vaikutusta myös mutka-ajossa. Toisaalta isokin moottori pyörivine massoineen poikittain rungossa haittaa lähinnä paikallaan seistessä eikä sitä enään huomaa ajossa.

Jos esimerkiksi jarrutuksessa hyrrää kiihdytetään jarruenergian talteenoton takia, niin miten se vaikuttaa ajokäytökseen jos samalla joutuisi tekemään esimerkiksi tiukan väistön? Ainakin ohjauselektroniikassa tulee koodia paljon. Myös muita ajodynamiikkaan liittyviä kysymyksiä nousee esiin liuta; Miten gyrot vaikuttavat luistoissa tai erilaisissa värähtelytiloissa ja onko jonkinlainen luistonestosysteemi tämäntyyppisessä laitteessa välttämätön?

Lisää myöhemmin, kunhan talokiireiltä ehdin.

Romutusyrittäjät lobbaamassa omia kuvioitaan

Kuva (c) 2011 MikeAncient @ Flickr

Tämän päivän Hesarissa (HS 11.11.2012) oli mielenkiintoinen kulma ajoneuvojen rekisteröintiin. Artikkelin mukaan romutusyrittäjät ovat ehdotelleet, että kaikista rekisterissä roikkuvista ajoneuvoista joutuisi maksamaan vuotuista maksua riippumatta siitä onko ajoneuvo liikennekäytössä vai ei.

Nykymuotoinen liikennekäytöstä poisto tuli voimaan 2007 jolloin autojen seisottaminen loppui ja kuviosta tuli viranomaistoimintaa. Tuolloin lobbasimme moottoripyörät tämän kuvion ulkopuolelle sillä perusteella, että niitä vuotuinen autovero ei koske ja muutenkaan tuskin millään pyörillä ajetaan koko vuotta. Seisontavakuutusmalli toimi hyvin jo tuolloin. Mutta autoja, myös harraste- ja kesäautoja tämä jokasyksyinen liikennekäytöstä poistoon ja keväällä taas käyttöönottoon liittyvä rekisterimuutosmaksu tuli koskemaan.

Ennen vuotta 2007 rekisteristä poistamisella tarkoitettiin arkikielessä suurinpiirtein samaa kuin mitä liikennekäytöstä poisto nykyään tarkoittaa. Nykyisin rekisteristä poisto on peruuttamaton toimenpide ja se vaatii mm. romutustodistuksen tai vastaavan luotettavan selvityksen.

Liikennekäytöstä poiston idea on systeemin luonteen mukaisesti nimenomaan keskeyttää ajoneuvoon liittyvien vakuutus- ja viranomaismaksujen juokseminen. Se siis vastaa vanhan kansan kielessä vielä kulkevaa rekisteristä poistoa ja sopii viranomaismaksua lukuunottamatta erinomaisesti museo-, kesä- ja muille harrasteautoille sekä moottoripyörille, joilla ei ole käytössä sellaista vakuutusta joissa olisi seisonta-aikamahdollisuus.

Romutusyrittäjien kannalta navetoissa ja talleissa lojuu rahaa joka pitäisi saada liikkeelle (ja näiden yrittäjien taskuun). Täydet pisteet yrittämisestä. Sensijaan ajoneuvojen museoinnista ja muusta harrastustoiminnasta kiinnostuneiden kannalta hanke on hankala tai jopa vaarallinen.

TraFi on luvannut 'harkita asiaa' ja ympäristöministeriö kannattaa sitä. Huomaan kerrankin olevani samaa mieltä valtionvarainministeriön Kuitusen kanssa; Hankkeen hyöty-kustannussuhde on jo lonkalta arvioituna päätön.

Tällaisissa hankkeissa on hyvä, jos harastajilla on järjestäytynyt, toimiva ja hereillä oleva edunvalvonta. Muuten näissä mennään puhtaasti onnella, kuten tällä kertaa näyttäisi olevan.

Walkka Swap huomenna 3.11.2012

Walkka Syys Swap huomenna, lauantaina 3.11.2012 kello 10:00-14:00.

Suksia ja nastoja alle - Bussikausi alkaa

Vaihdoin autoon jo maanantaina talvinakit, Kupla on laitettu seisomaan jo kuukausi sitten ja tänä aamuna prätkä oli jään peitossa.

Pitänee ajaa pyörä talvitalliin viimeistään viikonloppuna, ja sitten ilmoitella se seisontaan. Päiväsaikaanhan on vielä ihan mainio ajokeli. Mutta työmatkalaiselle alkaa bussikausi.

Tee-se-itse: Tehonmittausperäkärry - Osa 1

Perätehopenkin rakentelun alkuvaiheita. Penkki rakennetaan hinattavaksi auton (tai isohkon prätkän) perässä.

Ystäväni Repe tunnetaan kaveripiirissä pellepelottomana joka vapaa-aikanaan paitsi valaa messinki- ja alumiiniosia niin nakertelee kasaan vaikka säätö- ja tehonmittauspenkin. Jos vaikka joskus sellaista tarvittaisiin.

Harrastajien nettifoorumeilla on jatkuvasti kiistaa inertia- ja jarrudynojen välisistä eroista, mittaustietojen vertailtavuudesta ja sen tuhannesta muusta yksityiskohdasta. Tämä takaraivossa Repen penkistä onkin tulossa sekä jarrulla että inertialla mittaava. Inertiamittaus kun soveltuu hyvin kiihdytystehon mittaukseen mutta moottorin säätämiseen esimerkiksi tasakaasua varten tarvitaan jarrua. Näin tällä perätehotutkalla saadaan mittailtua ja säädettyä kaikki kisa- tai arkiajamisen tilanteet mukvasti oman tai kaverin tallin lämmössä. Moottorin laulattaminen onnistuu vaikka kerrostalossa, ainakin isännöitsijän vierailuun asti.

Golf GTi:n järeä jarry toimii (massan lisäksi) hidastimena.

Limpuissa on massaa n.320 kiloa ja jarruksi on valittu "järeä" VW Golf GTi:n jäähdytetty etulevy. Jarrua jäähdytetään puhaltimen lisäksi myös jarrupalojen ja männän/rungon välistä jäähdytysnestekierrolla. Jarrulla on tarkoitus simuloida vain normaalia ajovastusta (n. max 20 kW) ja varsinainen "veto" tehdään puhtaasti inertiavoimia vastaan. Inertiarummun kyljessä näkyvä jarrulevy on vain hätäpysäytystä ja rummun paikallaan pitoa varten.

Kaikkea Repekään ei tee itse, penkkiin pultataan kiinni ostettu PC ja siihen softa, joka hommataan esimerkiksi Probyteltä (vielä auki tässä vaiheessa). Anturointi toki rakennellaan itse. Kärryn akselistolle on mielessä pari kikkaa, ja kuvassa näkyvä hihnavetokin saa selityksensä seuraavassa osassa tätä artikkelia. Jos sellaisen jaksamme kirjoitella. Hengitystä ei ehkä kannata pidätellä, tähän ensimmäiseen osaan meni vaivaiset kolme vuotta. Mutta inspiraation tai akuutin tarpeen iskiessä tehokärry tulee valmiiksi tai ainakin mittauskuntoon nopeastikin.

Puhujana Turussa

Kävin eilen puhumassa SMOTO:n edunvavontakonferenssissa, Turussa. Aiheena oli tulevaisuuden uhkakuvat moottoripyöräilylle, mitä tähän mennessä on saatu aikaiseksi ja miten tuo temppu tuli tehtyä.

Lainsäätäjillä ja virkahenkilöillä on päätäntävalta, kaupallisilla toimijoilla pääomaa. Kuluttajien edunvalvonnalle jää työkaluksi asiantuntijuus.

Juttu ja esitysmateriaalit: http://www.smoto.fi/index.php/uutiset/kerhotiedotteet/758-edunvalvonta-aivoriihi-saa-jatkoa

Raksalla ei voi parkkeerata oikein

Jo kahdeksan vuoden ahkeran asumisen jälkeen huomasimme lähikadulla tällaisen vieraspaikan. Ongelma ratkaistu.

Tallin rakennusprojekti etenee, prätkien tai autojen rakentelu ei. Tontin ahtauden takia meillä on ollut melkoisia hankaluuksia saada kaikki tarvikkeet, harkot, raudat, kontit, lavat, putket jne. perille.

Naapureille tonttitien varressa olevat duunarien autot tuovat murhetta, rekat koukkailevat puskien ja nurmikkojen kautta aitoja rikki ja kaikenlaista tätä. Toivottavasti naapurisopu kestää ja muistan ainakin hymyillä tavatessa.

Mutta tässä ei ole vielä kaikki. Joku rakkaista naapureista on ottanut tavaksi soitaa poliisit sakottamaan julkisen mutta kovin hiljaisen tien varteen pysäköityjä duunareiden autoja. Espoolaiseen tapaan tien varsi kun on pysäköintikieltoaluetta vaikka paikassa autot sopisivat olemaan ilman minkäänlaista häiriötä yhtään kenellekään. Ilman näitä soittoja poliisi ei omien sanojensa mukaan paikalle edes vaivaudu. Sakkoja onkin kertynyt jo kymmeniä.

Duunarien autojen pitäminen kilometrin päässä kaupan parkkipaikalla tulee sekin kalliiksi; Viisi ukkoa sumplii aikataulujaan, suhaa edestakaisin ainakin vartin per suunta, odottaa aamulla kaupan kahviossa sitä unisinta ja iltapäivästä koko porukka lähtee menemään aina kun ensimmäisellä on Bemarin katsastus. Tulisi varmaan halvemmaksi maksaa niitä sakkoja itse.

Kaverit kommentoivatkin tilannetta näin:
- Aina sama juttu jokaisella omakotialueen raksalla. Missään ei voi parkkeerata.

Kuullostaa ihan samanlaiselta kuin motoristien laajasti pelaama peli 'Miten parkkeeraat moottoripyörän oikein taloyhtiön alueella'. Peli jota et voi voittaa.

Olemme asuneet tällä alueella jo kahdeksan vuotta. Olikin hätkähdyttävä ilo huomata lähikadulla parkkipaikka, joka tähän asti on jääny meiltä kokonaan havaitsematta. Saatiin sitten tähänkin korjausta.

Fillarointiajokausi jatkuu moottoripyörällä

Fillarointiajokausi loppuikin lyhyeen ja pyörä siirtyi yllättäen talvipajalle. Tästä varmaan lisää myöhemmin...

Nyt sitten on ajeltava moottoripyörällä loppukausi. Painnonnostoharrastukselle tämä tarkoittaa hyvää ja huonoa. Harrastus pääsee jatkumaan, mutta paino nousee.

Pitänee siis miettiä fillaroinnin rinnalle jokin talvikauteen sopiva liikuntamuoto.

Pinna poikki sieltä - Ja muita syysajelukuvia

Eilen kotiin ajellessani tuntui siltä kuin kumi olisi ollut vajaa, laakeri rikki tai pyörän runko olisi ollut poikki. Pysähdyin pientareelle tutkimaan aihetta mutta en siinä pyllistellessäni keksinyt syytä.

Himassa tutkin pyörän kunnolla ja huomasin, että yksi pinna on mennyt poikki. Ja nyt tätäkin peliä voidaan kutsua kyykkypyöräksi.

Tällä viikolla on sitten pakko moottoripyöräillä kunnes saan tämän korjattua.

Ketjutkin ovat kesän aikana venyneet. Taitaa tuo venymä johtua mahtavasta poljinvoimasta.

Eilen kävi niin, että ensimmäistä kertaa mokomat pomppasivat pois paikaltaan, vaikka ketjujen kiristys on jo tapissa. Ketjujen putoaminen tapahtui kohteliaasti kotipihalla. Yleensähän nämä laitteet hajoavat vain maksimietäisyydellä lähimmästä lämpimästä huoltotilasta, pimeässä ja umpisateessa. Selkeästi on laitteen feng shui kohdallaan.

Tuolle pitänee tehdä jotain, onnistuu samalla kun poikkinainen pinna korjataan.

Syyskuvia

Syksyn ajokeleissä tulee välillä hienoja hetkiä. Aurinko matalalla ja taustalla auringonkukkapelto. Ei voi valittaa.

Sadekelillä kaipaan pidempää takalokasuojaa. Nyt se on hiukan liian lyhyt ja rapaa potan takaraivon sekä ajotakin selän melko perusteellisesti.

Lokasuojan jatko on kehittynyt suunnitelmissa koko kesän ajan. Luulen, että teen talvella rapalipan nahasta niin, että se sopii saumattomasti pyörän muuhun tyyliin.

Takki on btw gore-tex -vuorinen joka löytyi kuin sattumalta työnantajan promotavaran alennusmyynnistä. Tex-housut taasen löysin Haltin tehtaanmyymälän poistomyynnistä. Hyvin ovat toimineet fillarointiajokamoina, kovallakin sateella.

Mielenosoitukseen katsastuspakkoa vastaan

Nyt kannattaa ajaa pidemmältäkin hyvän asian perään. Stadissa mielenosoitus katsastuspakkoa vastaan lauantaina 22.9.2012.

Moottoripyörien vuosikatsastuksella ei paranneta liikenneturvallisuutta, ympäristöä tai edes omaisuuden suojaa. Sillä parannetaan katsastusalan yrittäjien liikevaihtoa.

Lisätiedot: http://www.bajahill.net/2012/09/liity-vastustamaan-maaraaikaiskatsastuk.html

Öljynpaineen seuranta näkösälle

Mittari löysi paikkansa takapytyn oikeasta yläkulmasta.

Liitäntäpalikoita kiinnitystä varten. Oikealta vasemmalle: Alkuperäinen öljynpaineen anturi, haaroituspala, yhdistetty letkunippa-kiinnitin ja tiivisteet ja mutterit. Tällä Matin ideoimalla rakenteella haaroituspalan voi kääntää osoittamaan mihin suuntaan tahansa kiristyksen kärsimättä.

Yksi ahtamisprojektin huolenaiheita oli HD:n tehtaan asentama moottorin öljynpainevalo. Syttyessään se lähinnä tiedottaa jo syntyneestä moottorivauriosta. Toisinsanoen, kun paine on kadonnut niin alas, että valo syttyy on usein jo myöhäistä, varsinkin jos alla on ahtoa ja koneessa sattuu ja tapahtuu.

Käytössä oleva Eaton 24 ahdin ei tarvitse öljynpainetta eikä ole liitetty moottorin voitelujärjestelmään. Eaton on ruuviahtimena voiteluvapaa, ruuvit ovat teflonpinnoiteisia ja ahtimen pieni vaihteisto ui öljyssä jota ei ainakaan periaatteessa ole edes tarve vaihtaa.

Löysin eräällä ameriikan duunireissulla hyllystä muutamalla taalalla öljynpainemittarin jonka raijasin Matille asennusta varten. Ajatus oli jättää alkuperäinen öljynpainevalon anturi paikalleen ja laittaa mittari tämän systeemin rinnalle.

Kytkennät paikallaan, haaroituspalasta ylös lähtee mittarin painetiedon letku.

Pienellä pähkäilyllä päädyin sijoittamaan mittarin takapytyn oikeaan yläreunaan kuskin sisäreiden viereen. Siinä se ei ole koko ajan silmissä mutta tilannetta tulee silmäiltyä samalla kun tarkkailee ahtopaineita ja muita moottorin tilatietoja. Itse mitari on joustavan letkun päässä joten sen voi tarpeen vaatiessa jatkossa siirtää muuallekin.

Matti sorvasi ja jyrsi mittarin kytkentäletkulle siirtopalikat niin, että ne mahtuivat ahtoilman paineakun taakse kunnialla. Näinkin pienten ja huomaamattomien osien kanssa tuli kaikenlaista pikkuohjelmaa muutamalle illalle.

Systeemi on kuitenkin todettu ajossa toimivaksi ja kattavaksi, eikä mittarin paikallekaan tullut muutostarpeita. Laakista toimivaa.

Se lehtistaran toinen päivä

Kuten edellisessä jutussa (Lehtistaran päivä (31.8.2012)) lupasin niin tässäpä tämä lehtileike siitä toisesta artikkelista.

Tällä kertaa en saanut edes nimeäni painetuksi, mutta toimitus laittoi ajokuvan ja sormet toiseen kuvaan. Ja kuvahan kertoo enemmän kuin pitkätkään löpinät, joten tämä jää tähän. Kato kuvasta loput.

Lehtistaran päivä

Pääsin jälleen kerran lehteen. Tällä kertaa Metallitekniikka (numero 7-8/2012) halusi edustavan miesmallin kuvattavakseen.

Oli siinä myös jotain jorinaa sähköpolkupyöristä ja niiden valmistamisesta.

Piakkoin on myös toisessa lehdessä toinen juttu, toimittaja ampuu tarinaa kai sarjatulella. Laitan myös siitä jutusta mugshotin tänne, jahka lehti ilmestyy.

Avoimien ovien päivät jatkuvat ajoneuvojen tietoturvassa

ITS-boksi vaikka mp:n satulan alle.

Taloussanomat uutisoi hiljakkoin (TS 22.8.2012) kuinka tietoturva on jäänyt lähes kokonaan huomiotta autojen tietokoneistuessa. Uutisessa pani silmään Toyotan edustajan kommentti:

- Ne [autojen sisältämät tietokoneet] on suunniteltu vaihtamaan koodausta jatkuvasti. En sano, että niihin on mahdotonta hakkeroitua, mutta varsin lähellä se on, sanoo Toyotan tiedottaja John Hanson. 

Tietotekniikan alalla yritysten virallisilla puhemiehillä sentään on sen verran tilannetajua ja teknistä osaamista, että tuollaisia sammakoita ei pitäisi päästä ilmoille. Varsinkin kun autoissa standardinomaiseen CAN-väylään ei kuulu juuri mitään tietoturvaa. Kaikki mikä pääsee väylään kiinni on suoraan 'turvallista ja ok'. Väylän kautta sentään ohjataan kaikkea CD-soitimesta moottorin sytytykseen ja vaikkapa ABS-jarruihin. Onneksi tämä väylä on moottoripyörissä vielä harvinainen.

Jos kommentin tavoitteena on rauhoitella suurta yleisöä ajoneuvojen tietoturvan osalta niin kommentoija aliarvioi yleisönsä ymmärryksen tason pahasti. Jos taas kommentin kuvastaa alan toimijoiden osaamista ja suhtautumista tietoturvaan yleensä, niin homma muuttuu mielenkiintoiseksi viimeistään ITS-hankkeiden (ks Isoveljen valvontasuunnitelmista päivitys 15.11.2011 ja ITS kutittelee ikävästi - Isoveli valvoo 23.2.2011) myötä.

Mielenkiintoiseksi siksi, että autoihin (ja moottoripyöriin) kaavaillaan jälleen yhtä pakollista laitteistoa joka osaa kommunikoida ulkomaailman kanssa. Autoissahan mahdollisia tietomurtokohteita on jo nyt lukuisasti: Fyysiset väylän päätepisteet konehuoneessa, lukoissa, valoissa, radiossa jne sekä langattomat komponentit puhelimen hands-free:lle, lukkojen ohjauksineen ja vaikkapa rengaspaine- tai sadetunnistimineen. ITS:n myötä tähän 'suhteellisen suljettuun' järjestelmään tulee siis yksi ovi lisää, ja rutkasti muistia ja suoritintehoa. ITS-järjestelmä on jo itsessään mielenkiintoinen murtokohde koska sen kautta saa suoraan taloudellista hyötyä.

Ketä tällainen ajoneuvojen hakkeroiminen sitten kiinnostaa? Luultavasti kiinnostuneita on paljon suurempi joukko kuin kukaan osaa arvioida. Ei myöskään pidä aliarvioida idioottivarmojen systeemien mahdollisuuksia, idiootit ovat yleensä hyvin älykkäitä.

Liian rajua kyytiä - Murtumia laukun kiinnityksissä

Ajotyylini on sivulaukun kiinnityksiin nähdin selkeästi liian vauhdikasta. Tai sitten Espoon pyöräteiden kunto on ainakin tasaisuuden osalta surkea.

Sivulaukun kiinnityskoukku oli alunperin muovinen ja se murtui jo reilu kuukausi sitten. Tuolloin korvasin muovilipareen metallisella vaatekoukulla. Tänään huomasin sitten koko kiinnityslevyn murtuneen (ks. kuva). Yhden ruuvin varassa oleva laiskan miehen kiinnitys kostautui.

Kuljetan laukussa lähinnä rautaa: Läppäri ja muutamia puhelimia. Painoa siis on jonkin verran ja sen vaikutus kertaantuu tärähdyksissä. Koska taaempi koukku on vielä lähempänä laukun keskipistettä siihen tulee paljon enemmän kuormaa.

Olen laukun kiinnityksissä ennenkin luottanut vaneriiin. Se on joustavaa eikä tahdo murtua millään. Tuo kuvan muovinen tukilevy vaihtuu siis vaneriseen. Samalla mietin koukkujen paikat uusiksi. Saattaapi samalla tulla jotain uutta keksintöä niidenkin osalle. Myös alhaalla keskellä olevan  tuen muoto tulee muutettavaksi sellaiseksi, että se ottaa takahaarukassa isomman ja laajemmalle alueelle jakautuvan kuorman.

Säästöä 1600% patterit itse vaihtamalla

Kysäisin merkkiliikkeestä paljonko maksaa käyttöauton wanhan avaimen elvyttäminen patterit vaihtamalla. Koska hinta oli pöyristyttävä googlasin ongelmaan ratkaisun ja vaihdoin patterin itse. Kiitos Delphille hyvistä ohjeista ja kuvista.

Säästöä operaatiossa tuli muhkeat 1600 prosenttia. Ohjeet ilmaiseksi ja patterit muutamalla eurolla. Aikaakin meni ensikertalaisella vaihtoon vain muutama minuutti.

Tästä nousi jälleen mietteitä korjaamotoiminnan hinnoittelupolitiikasta. Jos itse pyörittäisin korjaamoa niin tekisin tällaisen kuluiltaan muutaman euron toimenpiteen palveluna ilman kustannuksia, tai edes omakustannehintaan. Saisin onnellisen asiakkaan joka tulee vastakin mielellään asiakkaaksi. Nyt tällainen hinnoittelu vie ajatukset rosvoamiseen eikä jatkossa(kaan) tee mieli asioida moisen ryöstölaitoksen kanssa.

Komissio katsastusalan valepukkina

Komissio julkaisi taannoin pitkään valmistellun esityksensä joka koskee moottoripyörien vuosikatsastusta. Motoristin kypärään osui komission käyttämä perustelu katsastuksen tarpeellisuudesta.

Taustatöissä aktiivisesti lobannut  Dekra (monikansallinen katsastusjätti Saksasta) on näes saanut komission toitottamaan omia tilastojansa. Toisin sanoen Komissio on ottanut kannan, että se puoltaa vuosikatsastusta koska katsastusalan yrittäjät sanovat, että sellainen tarvitaan.

Dekran julkaisemien tietojen mukaan mopo- ja moottoripyöräonnetomuuksista peräti kahdeksan prosenttia johtuu teknisistä vioista jotka voitaisiin välttää, jos pyörille tehtäisiin jokavuotinen tarkastus. Luku nostaa kulmakarvoja useiden liikenneturvallisuutta pitkään seuranneiden keskuudessa.

Moottoripyörille ei suoriteta vuosikatsastusta yhdeksässä Euroopan valtiossa. Jotta voitaisiin todeta, että vuosikatsastuksesta on merkittävää hyötyä liikenneturvallisuudelle pitäisi tietenkin maiden joissa sellainen on olla tilastollisesti merkittävästi turvallisempia kuin maiden, joista vuosikatsastuspakko puuttuu. Tällaista eroa ei kuitenkaan ole löydettävissä. Jos moottoripyörien lukumäärä suhteutetaan väkilukuun (ajomääriähän ei tilastoida luotettavasti) on liikenneturvallisuus Suomessa parempi kuin useassa sellaisessa maassa, joissa moottoripyörille on katsastuspakko. Komission lobbaama tulonsiirto harrastajilta katsastuskorporaatioille ohittaa tämän logiikan kokonaan.

Myös Dekran tilastojen päätelmät arveluttavat. Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Iso-Britanniassa julkaistuissa tutkimuksissa yhdessäkään ei mainita moottoripyörien teknistä kuntoa onnettomuuksien osatekijänä. Liikenne- ja viestintäministeriön lähetekirjeessä  mainitaan tekninen puute onnettomuuden osasyynä 3,1 prosentissa vuosina 2002-2007 (VAKES:in tietokannasta saatu tilastollinen otos, ei julkaistu tutkimus). Kattava eurooppalainen moottoripyörävalmistajien onnettomuustutkimus MAIDS (jota yleisesti pidetään hyvin luotettavana) löytää teknisiä vikoja vain 5,1 prosentissa loukkaantumisiin tai kuolemaan johtaneista onnettomuuksista ja vain 0,3 prosentissa se oli onnettomuuden syntyyn vaikuttava merkittävä tekijä.

Kaiken lisäksi näissä tutkimuksissa tekninen vika lähes aina tarkoittaa joko renkaiden ilmanpainetta tai kuntoa. Muutama merkintä tulee jarruille ja loput harvat osumat muihin komponentteihin. Toisin kuin autoissa moottoripyörän rengas on kulutustavaraa. Paljon ajavalla kuluu ajokaudessa useampikin rengaskerta, jarrupaloista puhumattakaan. Vuosittain tai joka toinen vuosi tehtävällä virkarahatuksella ei liene vaikutusta renkaiden kuntoon.

Mediapeli yleisön ja poliitikkojen mielipiteistä käynnissä

Jos Dekra tai katsastusala olisi itse julkaisuut nämä tilastonsa ja tiedotteet vuosikatsastuksen tarpeellisuudesta media tuskin olisi tarttunut aiheeseen. Sen sijaan media on hanakasti toistanut jaloa tavoitetta jopa tuhansen ihmishenkien säästymisestä vuosikatsastusten avulla, kun Komissio on toistanut alan toimijoiden tiedotetta. Sisällöllä tai tutkivalla journalismilla ei siis ole väliä, vain se merkitsee kuka tiedon välittää. Pienellä nettihaulla työstään kiinnostunut toimittaja olisi kuitenkin voinut löytää hiukan toisenlaisiakin ajatuksia uutisen taustoiksi.

Olen aina naivisti ajatellut, että EU ja sen hallinnon pää Komissio on luotu nimenomaan kansalaisia varten. Sen pitäisi siis ajaa kansalaistensa etua. Näin räikeä asettuminen liikevoittoa tavoittelevien monikansallisten katsastusalanyritysten taakse tuntuu jo oudolta. Homma haisee, ja pahasti.

Tässä tapauksessa uutinen ei mielestäni ole se mitä tiedotteessa kerrotaan ja mitä media on toistellut. Lööpin pitäisi olla 'Komissio katsastusalan valepukkina'. Toivottavasti EU:n parlamentti näkee asian taakse ja taustoihin, kun komission ehdotus joskus syksyllä tulee käsittelyyn. Peli ei suinkaan ole selvä, isokin vale menee läpi jos kukaan ei ole huutamassa valepukkia. Harrastajien tulisikin hanakasti kommentoida median uutisia faktoilla ja linkeillä esim MMAF:n ja SMOTO:n vasta-artikkeleihin (joiden kautta ym. tilastolliset tutkimukset löytyy viitteineen).

Kirjoittelin aiheesta viimeksi jutussa Liikenneturvallisuusargumentin suhteeton väärinkäyttö (14.4.2011). Muuta hyvää luettavaa on MMAF:n hyvä ja yhä ajan tasalla oleva juttu Mitä hyötyä moottoripyörien vuosikatsastuksesta olisi? (5.1.2007) sekä  Komissio ehdottaa moottoripyörille katsastuspakkoa (13.7.2012).

Perhepolkupyöräretki on yhdyssana

Tärähtänyttä porukkaa.

Perheemme sai fillaritäydennystä siten, että ensimmäistä kertaa kaikilla on oma velocipeden jälkeläinen. Kävimme siis perhepolkupyöräretkellä, paitsi yksi joka halusi pelata Pleikalla.

Reissu oli mukava, mutta seurakunta ei pitänyt sähkömoottorin äänestä. Se on kuulemma 'epäreilu' ja mitä ilmeisimmin ärsyttää kanssapolkijoita, erityisesti ylämäissä.

Lähialueen ystävät voinevat odottaa fillaroivia tankohurjastelijoita kylään lähiaikoina.

Harrison ja etuvalo. Lähivalon poltin on näemmä palanut, pitkät sentään toimii.

Rakas naapuri, joka kaadoit pyöräni...

Kiitos sinulle rakas naapurini, joka kaadoit moottoripyörän keittiön ikkunamme edessä. Oli ilahdutavaa huomata pyörän penkin rungon olevan halki. Muita vaurioita en kyllä huomannut. Samoin oli mukavaa kun suoraselkäisesti et jättänyt mitään tietoa kaadosta.

Tässä tuli muuten samantien havaittua melko konkreettisesti tällaisen cabriolet-tallin  puutteet. Mainittakoon mm. seinien ja kaikenlaisten näkemäesteiden puute.

Jos haluat myös jatkossa olla känniääliö niin lisäsin vaikeusasteta projektillesi käyttämällä tavallista fillarin lukkoa järeämpää Abusin mp-lukkoa. Sitä saa nirhata hohtimilla muutaman minuutin ajan.

Kaatoa tai kuivia tyyppejä se toki ei estä. Uskoakseni tällainen näkyvä lukko vaikuttaa motivaatioakselilla kuitenkin hyvin merkittävästi.

Massamurhan jälkiä siivoamassa

Massamurhan jälkiä

Siivous liottamalla

Kesäiltoina ajellessa tulee tahattomasti mutta väkisinkin tehneeksi (hyönteisten) massamurhan. Sunnuntain ajelulta jäin visiiriin tavallistakin sakeampi kerros hyönteisten jämiä.

Motoristien keskustelupalstoilla kysellään ja intetään joka vuosi näihin aikoihin vuodesta parasta visiirin pesumetodia.

Noin 26 kesän ajokokemuksella sanoisin, että kaikki hankaavat tai mitä eksoottisimpiin pesuaineisiin perustuvat metodit ovat vääriä.Visiiri on suhteellisen pehmeää muovia eikä se kestä juuri olleenkaan hankaamista ilman naarmuuntumista.

Ylivoimaisin visiirin pesumetodi on liuotaa hyönteiset irti puhtaalla vedellä ja rätillä. Hommaan menee vartti ja visiiristä tulee putipuhdas ilman hankaamista.

Levitä kevyesti kostutettu rätti, wc- tai keittiöpaperivisiirille ja anna olla. Lopuksi kietaise visiiri puhtaaksi. Homma on helppo tehdä lähes missä tahansa ja vaikka ajelun kahvitauolla.

Joutsa Chopper Show '12

Kävin kuvaamassa JCS12 pyörät, rodit ja ihmiset. Galleria ja tulokset: http://www.bajahill.net/2012/07/joutsa-chopper-show-12.html

Tarkistettu: Suutarin suljettu ovi

Kävin ajelemassa hakeakseni suutarilta pikkuparanteluun jätetyn sivulaukun. Helteen ajamana suutari  olikin lähtenyt hellelomalle. Ensiviikolla sitten uutta hakua. Mikäs tuossa ajellessa kun keli on mitä on. Tulipahan kaupanpäälle syötyä jäätelö hietsussa.

Mittaa ajelulle tuli karvan alle 34 km. Harrisonin akku riitti ilman mutinoita.

Aamulla, ennen ajoon lähtöä ihmettelin satulaputken alapään tuuletusreiän ympärille kertynyttä vaaleaa haituvaa. Pani ihmettelemään että mitä tuo on?

Olisiko rungon soodapuhalluksen jämiä satulaputkessa? Pyörän seistessä päivällä helteessä ja kylmässä kesäyössä sooda jotenkin kiteytyy tuohon reiän ulkopuolelle?

Vai jotain muuta? Mitä?

Marjoniementien ajelu

Marjoniementie on aivan mökkimme lähellä. Tie on kuin suunniteltu moottoripyöräilyyn, siellä saa väistellä omaa takavaloaan. On tiellä muutakin tapahtunut. Tällä kertaa otin mukaan kameran ja höyläsin tien päästä päähän useaan kertaan niin, että sain useamman yhdensuuntaisen ajon filmiä varten. Pitää olla harrastus.

Samaan yhteyteen kiitokset Nesteelle siellä Marjoniementien päässä. Antoivat bensaa luotolla kun lompakko olikin nahkapöksyjen taskun sijaan mökillä shortsien taskussa. Tuli siis taloudellisen pakon alla ajettua tuo tie vielä kertaalleen.

Kalkkisten päässä on ensin noin 6 km hiekkatietä, sitten 5 km huonokuntoista asfalttia ja sitten tuo reilu 10 km unelmapätkä. Videon alkupätkään osuu myös harvinainen luontoilmiö.

Suora linkki videoon: http://www.youtube.com/watch?v=urcjv5y1ahU

Mökkireissulta ajelufiiliksiä

Porkkanasorvin öljynvaihto

Pääsin kokeilemaan uutta rakennusajan 'autotallia' kun vaihdoin öljyt Savageen. Hyvin se näyttää ondaavan vajan ja hiekkapihan varassakin.

Itse öljynvaihdosta ei ole juuri kerrottavaa, paitsi että siihen meni ehkä kymmenen minuuttia. Sensijaan samalla löytyi pyörästä useampikin löysä ruuvi sekä omituinen pakoputken kiinnitys jonka korjasin.

Joku edellinen omistaja oli laittanut rökärin kumiripustuksen kumin kyllä paikoilleen, mutta unohtanut siitä sen elintärkeän putkenpätkän jonka varaan systeemi kiristyy. Onneksi miljoonalaatikosta sattui löytymään juuri oikean kokoinen kumipusla jonka vaihdoin rikotun tilalle.

Risa kumiripustus sekä miljoonalaatikosta löytynyt, sattumalta sopiva korvaava osa.

Polttomoottorin suunnittelu - Oppikirja 40-luvulta

Aivan mahtavia ruuvi- ja kierretaulukoita, kuvassa Vithivöörti kuten teknikko sen lausui. Nämä menee käyttöön.

Minulle päätyi läjä Vaarin vanhoja papereita. Seassa oli kaikenlaista mielenkiintoista ja lukemisen arvoista, pääosin heti sodan jälkeen teknikoiden koulutuksessa käytettyä materiaalia.

Ohessa kuvia muutamasta helmistä joita läjästä löytyi.

Luentolehdistä koottu kirja. Esimerkkimoottoreiden perusteella veikkaan kirjan ikää 40-luvun loppuun koska vaari valmistui teknikoksi 1948.

Kampiakselivoimia em. moottorinsuunnittelukirjasta

Lisää koneinsinööripornoa em. kirjasta

Ford V8 Flathead, vuonna 1937 suunnitellun ja 60 hevosvoiman moottorin läpileikkaus.

Mercedes-Benz OM 65/3 vuodelta 1939.

Hercules DJXC dieselmoottori, käytetty ilmeisesti traktoreissa. En löytänyt moottorin suunnitteluvuotta, mikä se olisi? Jos kone on 50-luvulta pitää kirjankin tietty olla vanhempi.

Volvo FC, ilmeisesti mm. maamoottorina, kuorma-auton tai tankin moottorina käytetty dieselkone. Suunniteltu 1937?

Volvo EC, 84 Hv (3400 k/min), 3,67 litran kone vuodelta 1935.

General Motors kuorma-autonmoottori N: 239.

Packard 120, 4,6l ja 120 Hv henkilöauton moottori.

Hirth HM 60 lentokonemoottori vuodelta1923. Moottori oli käytössä m. Klemm KL25 -harjoituslentokoneiden nokalla.

Onko raadilla kiinnostusta esimerkiksi edellämainitun moottorinsuunnittelukirjan digitaaliversioon?

Läjässä oli myös suurikokoisia Vaarin itse piirtämiä konepiirrustuksia joista tulee uuteen talliin aivan mahtavia tauluja. Näistä lisää sitten jokus myöhemmin...