Hiivatin katto kattoon

Hiivatti kulkee nyt kesäkaudella rättikaton varassa ja kova katto (Hiilikuitukaton asentaminen (16.12.2018)) on nojaillut tallin seinään. Tuo sijoitus on hirvittänyt sillä on vain ajan kysymys kun tallissa puuhatessa tärvään siihen jotenkin.

Päätin siis tehdä katolle telineen tallin kattoon. Nettifoorumeita selaten tuolle ei näyttänyt olevan mitään valmista formaattia tai kunnollista telinettä. Tallista löytyi kuitenkin useammanlaisia koukkuja jotka toimivat inspiraation lähteinä.

Päätin käyttää katon takakiinnityspisteitä kiinnityksen lähtökohtina. Ne ovat metallisia ja hiilikuitovahvistettuja joten uskon niiden kestävän hyvin katon painon.

Itse mekanismi ja idea on simppeli: Katto takapäästä kiinni koukkuihin ja sitten hihnalla etupää ylös kattoon.

Tässä kohtaa noiden koukkujen muoto on oleellinen; Niissä pitää olla kärkeä niin, että katon saa kahden herran voimin koukkuihin kiinni ja samalla kaarta niin, että katto taipuu saranana ylös.

Taidan laittaa katon päälle vielä vanhan lakanan pölysuojaksi. Tallissa kun pöllyää välillä rajustikin.

Hihnana käytin tavallista kevyttä kuormahihnaa. Ajatelin ensin pehmustaa hihnan vesiputkien lämpöeristeellä mutta sattumalta löysin kaupasta kumiset kulmasuojat.

Katkaisin hihnan niin, että kiinnityskohta tulee katon puolelle ja ujutin kulmasuojat hihnaan ennen lenkkeihin kiinni sitomista. Solmuiksi vedin jalussolmun joka kestää hyvin tällaisesa hihnassa.

Etupään lenkki on katossa betonisen lyöntiankkurin varassa. Uskon tuon kestävän hyvin. Sensijaan nuo takapään koukkujen kesto on hiukan arveluttava, mutta toisaalta paino tulee pääosin tuon hihnan varaan.

Ajovalon uusi heijastinpinta

Kuplalle tuli hylky katsastuksessa. Katsastushenkilö kaivoi kaikki mahdolliset ongelmat ja nillitti pitkän listan hylkyyn.

Yksi hylkykohteista oli oikean ajovaloumpion himmennyt heijastuspinta. Uutta lamppua tai umpion heijastintta ei löytynyt lähialueilta helposti joten purin ajovalon osiin.

Vanha heijastinpinta lähti irti kun siihen hiukan koski vesihiontapaperilla. Kuvassa hiottu pinta. Pesin pinnan vielä asetonilla ja xyleenillä mahdollisten rasvojen ja pölyn poistamiseksi.

Uusi pinta tuli kromimaalilla. Vedin sitä kolme kerrosta, kuvassa taitaa olla toinen kerros päällä. Ei tuolla maalilla nyt aivan kromipintaa tule mutta tuo kelpasi katsastusmiehelle (vaihdoimme btw myös konttoria).

Samalla kun lamput olivat auki vaihdoin niihin H4-kannan liittimen ja korjasin vasemman lampun korkeudensäädön.

Jatkossa muistiin; Ajovaloina on vuoden 1973 vanhemman malliset umpiot.

Sähköfillarikausi avattu

Sähköfillarikausukin tuli avatuksi. Ei tosin omasta toimesta vaan meillä pyörivä alikersantti ja kokelas ottivat fillarit loma-ajoon.

Hyvin kuulemma kulkevat. Oma ajaminen on vielä haussa työmatkalla sattuneen taksien peltikolarin ja retkahtaneen niskan seurauksena. Katsotaan milloin itse pääsen puikkoihin.

Ekassa vuosihuollossa hylsy-yllätys

Hiivatin ekassa vuosihuollossa oli yllätys: Kontin peltien takaa löytyi ylimääräinen 13mm hylsy. Ihmettelinkin kolahduksia. Muuten tuo meni ilman erityisempiä mainintoja.

Rättikattokausi auki

Rättikattokausi on avattu; Irroittelin eilen Hiivatin kovan katon (Hiilarikaton asentaminen (16.12.2018)).

Ihan ei keli vielä riittänyt maantiellä katto auki ajeluun, mutta kylänraitilla pystyi jo katto auki ajamaankin.

Kesänakit hiivattiin

Vahdoin tänään kesänakit Spideriin. Jos sääennuste pysyy saatan irroittaa tuon hiilikuitukaton (Katso hiilarikaton asentaminen (16.12.2018)) tallin kattoon kesäsäilöön jo ensi viikonloppuna.

Keraamiseen pinnoitteeseen jälki

Tammikuun alussa firman tallista lähtiessäni huomasin konepellillä roiskeita. Pesin ne pois ensin painepesurilla, siten harjalla ja pesurilla, sitten yritin jo mäntysuopaa ja rasvanpoistoa. Lopulta oli pakko todeta, että pinnoitteeseen (Keraaminen ja hydrofobinen pinnoitus (17.12.2018)) tuli jälki.

Otin yhteyttä pinnoitteen tekijään ja tänään tuota tutkailtiin porukalla. Ammattilainen epäili sitä tiesuolaksi joka on pudonnut pellille esim nosto-ovesta.

Lopulta tuo piti myllyttää pinnasta pois. Myllyttäminen poisti samalla myös keraamisen pinnoitteen joten koko konepelti piti käsitellä uusiksi. Auto jäi lämpimään talliin odottamaan pinnoiteen kovettumista, saan sen alleni taas huomenna.

Episodista jää kuitenkin epäilys; Miksi tiesuola saa pinnoiteen pilalle? Oliko pinnoite vielä tuossa vaiheessa sen verran pehmeää, että se reagoi suolaan noin? Vai onko autolle pudonnut jostain jotain muuta kuin suolaa?

Spiderin eka öljynvaihto 11tkm kohdalla

Spiderin automatiikka huuteli öljynvaihtoa. Päätin tehdä homman alta pois. Varsinainen ensihuolto on aikataulussa vasta keväällä 16tkm kohdalla.

Suodatin ja uudet öljyt tulivat netistä viikossa. Tilasin Castrol 5W-40 täyssynteettiset öljyt ja tarvikesuodattimen. Autossa pitää käyttää kelistä riippumatta 5W-40 öljyjä koska automatiikka haistelee viskoisuutta ja voitelua koneessa. Eri luokan öljyjen kanssa tuo automagiikka menee (kuulemma) sekaisin.

Koska määräaikaishuolto on niin lähellä en valuttanut öljyjä pois alakautta vaan imaisin ne pois öljytikun reiän kautta. Suodattimen vaihto oli suoraviivaista mutta sotkuista, suojasin moottoritilaa runsailla räteillä ja siitä huolimatta pari öljypisaraa löysi tiensä johonkin väliin. Spiderfoorumin ohjeet nopeuttivat hommaa, eipä tarvinnut miettiä mitä irroitaa ja mistä aloittaa.

Talliin on kertynyt jo varmaan kymmenen litraa kaikenlaisia jäteöljyyjä eri purnukoissa. Pitänee ottaa ohjelmaan niiden palautus jäteasemalle, kohta eivät enään usko harrastajaksi.

Huoltoilmoittimen resetti

Spiderissa huoltoilmoittimen resetti on helppo homma; Käynnistysnapista kaksi painallusta (ilman kytkintä ja käynnistämistä) ja sitten kolme kertaa kaasupoljin pohjaan. Lopuksi käynnistysnapista virrat pois.

Täydenkuun talviajelu -20c kelissä

Sähköpyörän latauskorkin valmistus juomalla

Sähköpyörän latausreiän korkki tuli ilman päällisiä. Edellisessä pyörässä korkin kromikuori on tehty Harleyn öljytankin korkista mutta varaosana tuo on turhan kallis osa.

Ammattiliikkeitä kierrellessä silmiin osui länsinaapurin vodkapullo jossa oli sopiva alumiinikuorinen korkki. Siispä pullo matkaan ja latauskorkkia valmistamaan. Tämä lienee se pakollinen mutta mukava osa harrastusta.

Korkin valmistamisessa eli pullon tyhjentämisessä meni lopulta viisi kuukautta. Enkä edes tehnyt töitä yksin. Onneksi en ole ammattijuoppo.

Päällisin puolin tämä on ns 'perfect fit'. Tuosta mustasta piilotettavasta korkista piti vain leikata kärjestä hupun nipukka pois.

Liimasin korkin paikoilleen kuumaliimalla.  Ennen liimaamista tein rasvanpoiston allaolevaan piilotettavaan korkkiin alkoholilla. Tuo kuorihan on jo penslattu.

Sorry epätarkka kuva, aiheesta huolimatta se on otettu selvinpäin.

Korkki paikallaan. Valitettavasti tämä näyttää hyvältä eikä joudu valmistamaan toista korkkia. Mutta Harripa joutuu tekemään vielä 40+ pyörää...